Hyvä minä =D

Kerrankin mulla on jotain positiivista sanottavaa itsestäni. Joten eka ne hyvät uutiset =). Siis olin tosi ahkera eilen. Vaikken mä töissä saanutkaan mitään aikaan (paitsi opin taas jotain uutta ja tehtäväni laajenivat), niin ahkeroin sit kotona senkin eestä. Menin kotiin ja polkasin heti ekkuna puoli tuntia pyörällä. Sit soitin mamille, että en menekään käymään, että jos se vois tuoda mulle isän tuomat sukat koiran kanssa, saisin siivottua. Ostin katsokaas rakkaalle sukkia joululahjaksi, muun muassa. Noh, sain pestyä vessan, sit pyyhin pölyt ihan pesuainerätillä, imuroisin ja luutusin. Enää tarvii sit ennen joulua pesasta kylppärin lattia ja suihkun seinät. Pesen aina koko kylppärin harjalla, en pelkästään luutua. Tuli tosi voittajafiilis! Ja sit vielä kun kävin kaupassa ostamassa kahvia (tosin en sitten muistanut ostaa sitä kahvia, kaikki muut kyllä) hikoilin toisen puolituntisen pyörällä. Edelleen on sellanen hyvä fiilis, että on saanut edes jotain aikaan.

Mutta söinkin kyllä, kaksi leipää liikaa. Ja siitä oli sitten pienoinen ahdistus illalla. Mutta ehkä mä kulutin ne huhkiessani reilu pari tuntia siivousurakan kanssa. Kait? Toivon mukaan ainakin. Tämäkin aamu alkoi positiivisesti. Pistin tarkotuksella eilen kellon soimaan vaille viis, että voisin urheilla näin aamusta, kun ei tiiä kerkiikö illalla (jee, rakas tulee kotiin!!). Meinasin kääntää kylkeä, viritin kellonkin jo myöhemmäksi soimaan. Mutta sit ei enää nukuttanutkaan. Uni meni minuutissa ohi ja sit hikoilemaan. 45 minsaa vierähti mukavasti ja sit vielä kävellen töihin. Kerrankin mä osaan jotain oikein.

Pelottaa vaan, että mä pilaan tän taas jotenkin. Ja rakas haaveili, että mentäis viikonloppuna kapakkaan. Pirskule, tulee vedettyä taas känni päälle ja sit menee seuraava päivä kuitenkin krapulasyömisten parissa. Eikä sillon kykene edes kuntoilemaan. Pih, että eipäs taida näistä mun urakoinneista paljoa olla apua. En muuten ole käynyt vaakalla sitten viime perjantain. Ajattelinkin, etten ainakaan ennen huomisaamua käy, katotaan sitten, mitä vaaka näyttää. Onkos sitä viikon aikana saatu mitään aikaan. Viime perjantaina vaaka näytti ihmeen pientä lukua, vaikka mä olinkin syönyt (herkutellut siis, paljon, ahminut) viime viikolla. Otin kyllä sessiot maanantainakin (miksi mä en osaa tätä kunnolla ihan koko ajan?), mutta joskos tiistainen puolentoista tunnin urheilu auttoi jotakin? Ja niin, tein mä sentään maanantainakin jotain. Kävelyt töihin ja takas, sit puoli tuntia pyörällä ja vielä kävellen automarkettiin, vielä kiertotien kautta, kun lyhin reitti on tukittu.

Tulee vaan aina aika pitkäks aikaa paska olo noista repsuista. Sillon miettii, ettei millään ole mitään väliä ja on peruuttamattomasti pilannut kaiken ja lihonut satakiloisesta norsusta miljoonakiloiseksi mammutiksi. Eikä mitään ole enää tehtävissä. Mutta sit kun menee näin putkeen, kun eilen ja tänään, niin homma pelittää ja jaksaa uskoa itseensä. Että vaikka onkin vielä se satakiloinen norsu, niin ehkä voi saavuttaa sen 99-kiloisen vauvanorsun =D.

Ja niin, Joan kyseli, että joskos sitä jouluksi hellittäisi... Voisihan sitä yrittää (ja varmaan tuleekin nautittua jouluherkuista, koska ne on oikeesti nannaa ja joulu on kerran vuodessa), mutta tiedän,että jälkeenpäin tulee kamala ruokakrapula, morkkis ja ahdistus. Mutta katsellaan kuis käy =).

Mutta nyt töihin. Palaan astialle...