Kylmää tiistaita

Palelee. Kädet on ihan kirjavat, vaikka jatkuvasti käyn niitä lämmittelemässä kuuman vesihanan alla. Varpaat on niin jäässä, ettei meinaa tuntoa löytyä. Haluisin viltin alle. Saattaisi se vaan herättää tiettyä hilpeyttä tuolla koulutuksessa. Juu-u, taas minua koulutetaan, vaikka jatkosta ei ole mitään tietoa. Kun eivät edelleenkään osaa tietää, jatkuuko minulla työt vuoden vaihteen jälkeen vai ei. Noh, ei ole mitään uutta, että tässä talossa tuo päätöksenteko tökkii ja on hidasta.

Eilen oli paska päivä. Tänäänkin on paska päivä. Eilen töistä lähtiessä sit soittelin kaverille, että olisikos se joutilas tulemaan kyläilemään, kun siitä on pitkään ollut puhetta. Noh, sanoi sit olevansa puoli kuuteen asti töissä (soittelin puol kolme), eli ei päässyt. Noh, kävelen sit yleensä kotiin sen kämpän kautta ja tättäräräärärää: kaverilla oli valot! Asuu yksin hän siis. Noh, ei sitten jos ei seura kelpaa. Mutta olis voinut sen suoraankin sanoa, eikä valehdella päin korvaa =(. Tunnen oloni siis todellakin ylimääräseksi. No, sit vielä soitteli vuokraisäntä, että vuoden alusta pitäis korottaa vuokraa, pih. Ans kattoo nyt. Ihan kun sitä rahaa muutenki olis jotenkin hirveesti ylimäärästä.

Muttamutta, eilen teki sit kovasti mieli heittää elämä kankkulan kaivoon ja ostinkin jo kaupasta herkkuja. Mutta en sit kuitenkaan syönyt niitä. Söin vaan yhen ylimääräsen sämpylän juustolla, joten ihan jees siltä kantilta. Polin kuitenkin eilen aamulla sen 45 minsaa pyörällä ja sit vielä illalla 30 minsaa. Ja ruoaks en syöny ku miltei kaloritonta kasvissosekeittoa (30 kcal/1 dl, purkissa 5 dl ja söin 'bout puolet). Ja illalla puolukoita ja pari leipäpalaa juustolla. Mutta silti olin läskipaska. Ja olen sitä tänäänkin. Vaikka tänään tuskin tulee syötyä mitään ylimääräsiä, kun heti kun meen kotiin, syön ja sit pikapikaa mamin kanssa leipomaan pipareita (lupasin olla avuks). Ja sit joskus illalla (toivottavasti ennen Metsoloita, olen siis niiiiiin koukussa!) jotain iltapalasta.

Vaikka tekis kyllä mieli soittaa äidille, että oon vähän kipee. Vaikka sitähän mä en olekaan. Tai no, mieleltäni kylläkin. Ei vaan nyt jaksais tasan yhtään mitään. Haluis vaan mennä kotiin, käpertyä viltin alle ja kattoo töllöö ja lukea jotain hyvää kirjaa (tällä hetkellä luvussa Pohjaton nälkä) ilman sen suurempia velvotteita. Haluan paeta tätä maailmaa. Haluan, että se jättää mut rauhaan. Haluan olla yksin, kun en kerta voi rakkaan kanssa olla. Haluan mennä pois. Mutta enhän minä niin voisi tehdä. Minä olen luvannut mennä avuksi, joten pakkohan minun on. En mä voi tuottaa pettymystä, mami suuttuis kuitenkin. Tai tuskin suuttuis, mutta mulle tulis ihan kamalan syyllinen olo, koska valehtelisin. Enhän mä sille voi sanoa, että mä en jaksa, koska haluan mennä pakoon maailmaa, enkä jaksa mitään sosiaalisia tilanteita. En vaan voi. Se veisi mut hoitoon. Sellainen ei vaan sovi mulle. Been there, done that ja todella huonolla menestyksellä. Mä en osaa puhua läheisille, enkä mä osaa puhua jollekin tuntemattomalle ihmiselle, jolla ei ole hajuakaan mun mielenliikkeistä. Se ei onnannu viimekskään, vaan koko homma jäi kesken. Onneks tänne voi sentään jotain purkaa, ei tule ihan niin paha ahdistus sisälle.

Saa nähdä miten sit käy tän päivän kanssa. Huomenna onneks ei sit olekaan mitään, joten sit mä voin toteuttaa haaveeni vaan löhöilystä kotona (ja mitähän mä eilen sit tein??). Pitäis vaan imuroidakin ja luututa... Pitäis jättää varmaan perjantaille, sit rakas vois pyyhkiä pölyt (siis onko vittumaisempaa touhua enää olemassakaan!!). Mutta menen nyt paleltumaan hetkeks teidän blogeihinne ja sit takasin sinne koulutukseen tupakin kautta. Ahdistun hetki hetkeltä vaan enemmän iltaa ajatellen.

Palaan astialle...