Laihuus

Näen ympärilläni vain laihuutta. Kamalasti tähän maailmaan mahtuukin todella laihoja ihmisiä. Kuinka se voi olla mahdollista?!? Eilen kotiin kävellessä näin TODELLA LAIHAN tytön. Anorektikko. Tuli sääli, kun katsoi, kuinka housut pyöri jalassa sen kävellessä. Kuinka sitä vilutti, vaikkei ollut pakkasta ja se oli toppautunut moniin vaatekertoihin. Kuinka sen silmät oli niin tyhjät. Ja siltikin apua huutavat. Tuli myös kateus. Miksi minä en saa olla noin pieni...

Ja mikä hassuinta, mä en kuitenkaan halua olla mikään luukasa, en todellakaan. Koska se ei oikeasti ole kaunista mun silmääni. Mutta silti mä olin kateellinen, vaikka melkein aistin, kuinka sen tytön luut kolisi sen kävellessä. Kuinka niihin sattui (luukipu on muuten yksi kamalimmista tässä maailmassa). Mä vaan haluisin olla yhtä pieni. Miksi en saa olla sellainen? Kuka minusta on tällaisen läskikasan tehnyt, enhän minä tätä halunnut! Halusin vaan olla todella laiha ja kaunis, sellainen siro enkeli. Joka ei jätä jälkiä lumeen (okei, tiedän, että se on täysin mahdotonta, mutta silti).

Saatiin sitten mamin kanssa eilen ne piparit leivottua. Se antoi meille kaks rasiaa. En mä halua niitä syödä (tulen varmaan jouluna tosin syömään, argh), saa rakas puputtaa. Mähän halusin vaan vähän! Mutta oli silti kyllä mukava taas pitkästä aikaa touhuta äidin kanssa, tehdä jotain muutakin kun pelkästään juoda kahvia ja istua sohvalla kattoen töllötintä. Ja iskäkin jopa kertoi, millanen puhelin mamille pitää ostaa sen puolesta joululahjaksi. Minä siis joudun sen hakemaan (antoi onneks rahan siihen) ja paketoimaan. Ja sit jossain sopivassa välissä kuskaamaan sen porukoille. No, viimestään jouluaattona. Pitäis muuten itekkin paketoida ne kaikki jo hankitut lahjat. Ei vaan ole saanut aikaseks. Mamin lahjaa mä nyt en voikaan vielä paketoida, kun se toinen sukka on vielä vahvasti vaiheessa. Mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa hiipii. En vaan ole oikein saanut itsestäni irti, että olisin neulonut kovin ahkerasti. Olen lähinnä uponnut kirjamaailmaan (pääsee pois tästä oikeasta paskasta!). Mutta joskos tänään edes vähän saisi aikaseks. Ainakin ne lahjat on paketoitava. Ja sitten kun vielä sille rakkaalle jotain ostais...

Siis ihan oikeesti, mua alkaa ahdistaa koko joulu jo nyt niin paljon, että tekis mieli vaan lähtä pois. En tiedä mihin, mutta pois. Ahdistaa kaikki se touhotus, laittaminen, syöminen... ...yhh. Mitä mä teen, että selviän joulusta. Toisaalta rakastan kyllä kaikkia (okei, en kaikkia kuitenkaan) jouluruokia ja herkkuja, mutta miten mä saan syödä niitä? Miksi tämän pitää ahdistaa jo nyt, jouluun on kuitenkin vielä kolme viikkoa aikaa. Piru minut periköön. Taidan ihan oikeasti ehdottaa rakkaalle, että jos vaan hävittäis johonkin mökille jouluks, eikä mitään sen kummempaa. Olen paska ihminen, mutta mä vaan haluan pois tästä maailmasta, pois tästä tuskasta. Huimaakin. Noh, menen nyt töihin ja jatkan valitusta joskus. Miten muuten teidän joulusuunnitelmat? Mitä niihin kuuluu?

Palaan astialle...