"Kohta sulla on taas joku anoreksia"

Siis rakas alotti viikonloppuna väittämään, että mä olen laihtunut. Mitä vittua?? En todellakaan ole. Miten muka? Ja miksi mä en sitä sitten itse huomaa? Se huijaa vaan. Ja sunnuntaiaamuna sit sama peli jatkui... Se sanoi, että mä olen todellakin laihtunut ja kohta mulla on taas joku anoreksia. Eeh... Koita siinä sitten selitellä, ettei todellakaan ole. Kun ei olekaan! Mä en ole laiha!! Läskipaska paremminkin. Selittelin, etten mä ole laihtunut, sillä vaatteetkaan ei oo isontunu. Eihän silloin ole voinut laihtua, eihän vaikka! Paska. Mä en halua, että se huolehtii. Sit se kyseli, monestiko olen polkenut pyörällä viime viikolla. Sanoin, että kuutena päivänä (tosin seitsemän kertaa, mutta senhän mä jätin tietysti mainitsematta). Sanoi, että mä laihdun kohta luurangoksi. Ja paskat laihdun. Miksi se väittää mun laihtuneen lisää, kun en todellakaan ole laihtunut! Tulee itelle vaan entistä paskempi fiilis...

Niin. Ja kun sanoin aikasemmassa postissani siitä, että oli paska viikonloppu se toissaviikonloppu... Lupailin vissiin kertoilla vähän enemmänkin. Noh, otin serkkupoijjaan kanssa hieman yhteen. Se kävi rakkaaseen kiinni ja mä sit tivasin siltä, että mikämikämikä. Aikani sille sain sit huutaa ja räyhätä ja se sit heitti mut pöydän päälle. Sattui. Noh, siinä raivottiin sitten ja tapeltiin sanallisesti. Kun ei saatana mies osaa puhua, mikä sitä painaa ja miksi sillä on paha olla. Noh, sain sitten selityksen siihen. Ja sit tein jotain niiiin typerää. Serkkupoijjaan vaimolle tilitin kännipäissäni tätä juttua. Ja siinä sitten serkkukin jo vähän säikähti. Selitin siis sitä, että mä olen niin poikki henkisesti ja haluan vaan laihtua. Tyhmästi tehty... Liekkö sit serkkuseni rakkaalle selitellyt jotain, kun rakasalko tollasia puhumaan... Ovat meinaan yhdessä siellä reissuhommissa...

Tuleepas nyt sekavaa tekstiä. Töissä tässä olen, asiakaspalvelussa. Mutta koittakaa pysyä perässä (pointsit sille, joka pysyy, ajatukset harhailee itsellä nyt niin suuresti!). Mutta mutta, oli tuossa siis taukoa posteissa. Olen jotenkin ollut niin pihalla. Esitän kyllä, että kaikki on hyvin ja muuta, mutta sisällä myllertää ja pahasti. Haluan edelleenkin vain laihtua, mutta silti välillä tulee mieleen, ettei siinä ole mitään järkeä. Mutta silti. Hoitoon kai sitä pitäisi mennä, muuten voi olla, että tulee stoppi aikastas pian vastaan. Mutta koitetaan jaksaa.

Tänään on melkosen kiire päivä. Kotiin töistä heti kun mahollista, sit polkemaan pyörällä (pakkopakko). Porukoilla pitäis piipahtaa ja sit jos sais vielä vessan pestyä ja pyyhittyä pölyt. Joulusiivousta koitan tässä kovasti alotella, ettei sit tartteis viikonloppuna ihan niin kamalasti tehdä. Jos vaikka ennen porukoille menoa sais sen vessan kondikseen, ni sit ei tartteis enää kun pyyhkiä ne pölyt. Ja illalla suihkussa käydessä vois vaikka koittaa jaksaa pestä kylppärin lattiat ihan kokonaan. Mutta kattoo nyt, mihin musta on.

Huomasin muuten, ettei kukaan ole sit kysellytkään minulta mitään. Tuntuu, ettei ketään oikeesti kiinnosta. Mietin jo tuossa, kun pidin kirjottelutaukoa ja koitin koota ajatuksiani (no ei auttanut), että jätän tämän koko blogin. Ja mietin sitä edelleen... Olen muutenkin nyt niin sekaisin, etten tiedä mitä haluan elämältäni. Rakas on yksi ainoa voima, joka minua jaksaa kantaa. Muuten olen ihan hukassa... Joulukin on jo viikon päästä eikä mulla ole vielä yhtään joulufiilis. Oikeestaan ainoo juttu, mitä mä joulussa odotan, on se pieni loma ja sit kun saa rakkaan kanssa olla kahdestaan ja nauttia. Mutta onhan siinä toki jotain ahdistavaakin. Jouluaattona mennään rakkaan vanhempien luokse saunomaan ja jouluruualle (yhh, syöntiä toisten kanssa), sit joulupäivänä ilmeisesti rakkaan ukin ja mummon luo. Sielläkin sit joutuu syömään. Ja porukatkin kyseli, että joskos me mentäis niille joulunaikaan syömään. Että sinne ilmeisesti Tapaninpäivänä. IIIIIKKKK! En tahdo. Enenenen. Haluan olla yksin ja laihtua. Tai siis rakkaan kanssa kahdestaan kotona ja päättää itse, mitä ruokaa mä teen. Ja syödä niin vähän kuin haluan. Tosin, että rakaskin alkaa pikkuhiljaa kiinnittää siihen huomiota. Arvosteli jo sunnuntaina mun annoskokoa. Argh.

Joo, nyt menen hajoamaan itseni kanssa ja jätän teidät rauhaan (jos teitä siellä enää on). Palaan astialle...