Läskitys

Höh, meni sitten lauantai ja sunnuntai syödessä. Yäks. Ahdistaa. Äkkiä takasin arkirutiineihin. *hukkuu läskeihinsä*

Mutta olipas hauskat bileet. Tosin sit baarissa alko vätystämään ihan kamalasti, eikä sit tullu oltua pitkään. Mutta kivaa oli silti. Lukuunottamatta sitä, että kaverihan alko paasaamaan mun laihtumisesta. Sano, että alkaa olla musta huolissaan, etten mä taas mene takasin siihen vanhaan. Juu enen =D. Sanoi, että olen hänen silmäänsä jo kokoa liian pieni. MITÄ VITTUA! MINÄHÄN SE ITTENI KANSSA ELÄN JA SAAN OLLA JUST SEN KOKONEN KUN HALUAN! Ärsytys... Olivat kuulema jo hänen rakkaansa kanssa (joka myös mun hyvä ystävä) puhuneet, että mä alan olla liian laiha. Höpöttäkööt pöksyynsä.

Rakaskin sitten tänä aamuna lähtee taas reissuhommiin =(, snif. Jättää mut ihan yssin... No, ei tuu laitettua kummosempaa ruokaa, joten laihislaihis. Paitsi että saa nähä kuin kuntoilun käy, nyt meinaa tosiaan painaa flunssa päälle. Aivastelen, niistän ja yskin keuhkoni pihalle. Ei ole reilua. Mutta niin kauan kun ei oo kuumetta, homma toimii. Tän taudin ei vaan olis tarvinnut tulla just nyt. Mullon ylihuomenna viisurin poisto, joten ei oo kovin kiva mennä sinne ihan räkäsenä =(. Tai onko sinne nyt muutenkaan kiva mennä... Mutta jos ei henki ees kulje, niin jesh. Mutta ajattelin siis kuntoilla pyörällä, mikäli ei oo kuumetta. Ja harvemmin sitä mulle tuleekaan. Kattoo nyt, miten heikoksi tässä tän taudin takia menee. Muuten olisin ihan iskussa (varsinkin kun ahistaa noi viikonlopun mässäilyt). Haluan vaan niin kovasti olla laiha!! Aamulla onneks palasin taas arkeen ja söin vaan mustikkamehukeittoa. Iltapalaksi menee samaa, pitää kattoa mitä sitä söis ruoaks töistä kotiin mentyä. Ääh, pitää nyt kyllä tsekata tän viikon päivystykset, mun tuurilla tänään pitää kykkiä vartin yli neljään, yh. *datailee listoilla* Eipäs sit kukaan ollut tehnyt koko vitun listaa... No, mä en haluis kyllä jäädä kykkimään... Haluun mennä kotiin polkemaan pyörällä ja sit tekemään loppuun sen liivin rakkaan siskolle. Nyt mulla on siihen aikaa (mulla ole muuta kuin aikaa) kun rakas on siellä reissussa. Noh, toivottavasti se tulee jo keskiviikkona...

Nyt menen lukaisemaan muita, jatkan varmaan illalla meiningeistä (kun ei ole rakas vahtimassa kotona...). Palaan astialle...

Onko missään mitään järkeä?

Aamutupakkia poltellessani mietin, että onko tässä järkeä. Onko mun järkeä näännyttää itteni näin. Välillä mä olen niin tarkka mitä mä syön ja sit mä annan itelleni niitä herkkupäiviä (yks viikossa mielellään vaan, ja siinä onkin aikas hyvin pysytty). Ja sillon mä en ajattele muuta, kun että saa syödä ihan mitä haluaa! Ja että kyllä se paino sit taas lähtee tippumaan. Kun mä tiedän, että olen jo nyt hoikka yleisen käsityksen mukaan. Mutta peilistä mua katsoo silti läski ja mä tunnen kuinka läski mä olen. Mun täytyy olla oikeesti pipi päästäni. Että kai mä sit olen valumassa takasin siihen anoreksiaan. Mutta en mä halua, mä haluan vain olla laiha. Ihannetilanne mulle olisi se, että mä saisin syödä niin paljon ja mitä vaan kuin ikinä haluisin, mutten lihois. Että mulla olis niin nopee aineenvaihdunta. Mutta ei, geenit ei ole mun puolella *ärinäämurinaaahdistusta*. Pelottaa, että osaanko mä tätä koskaan lopettaa. Viimeksi siihen pakotti äiti. Mutta entäs nyt? Rakas? Kun en mä oikeesti halua olla mikään letkuissa makaava tai kävelevä luuranko. Vain laiha... Utopiaa... Olen taas sekaisin päästäni näin perjantaiaamun kunniaksi.

Mutta muuten päivä lähtenyt nastasti käyntiin. Ehkä osansa tekee just se, että on perjantai. Töistä pääsee lähtemään aikasin, voi mennä kotiin hikoilemaan kuntopyörän kanssa. Kerkee enemmänkin kuin sen puolituntia. Joskos jaksaisi sen 45 minuuttia, vaikka eilen meinasikin kyllä kuolema tulla jo puolessa tunnissa. Mutta pakkopakkopakko. Vittu mä revin itteni pian hajalle tän kanssa... Sit illalla sinne kaverin bileisiin. Viinaa ja saunaa, rentoutumista. Kenties sinne baariinkin asti?

Käytiin sit eilen hakemassa jo limukat booliin (yh, mä en muutenkaan ole juonut limua piiiiiitkiiiin aikoihin, harrastan vaan noita vissyjä) ja kaljat ja vietiin kaverille. Oli tullu sit ne odotetut tupperitkin jo =D! Gee, niitä pääsee tänään tsekkailemaan, en eilen ennättäny tehä niille mitään kotia mentyä. Ja tukkakin on värjätty jo tätä iltaa varten, joten homma on hallussa. Käytiin hakemassa myös ne mässyt sinne kaverille (ihan Makuunista vain karkkia meidän osalta). Tuli vaan taas sit kommenttia. Kaveri on vielä synnytyksen jäliltä hieman pyöräkässä kunnossa ja se sit siinä kisko housuja kokoajan ylöspäin. Tottahan on, että välihousut tippuu ja sitä myöten sit myös päällyshousut. No, naureskeltiin koko vällyhousuajatukselle ja kun oltiin lähössä kotiin, ni mä kiskoin kanssa kaikki pöksyt ylös ja valittelin, että sama vika Rahikaisella. No, kaveri totes vaan, että tippuu kai ne kun ei sulla ole enää vyötäröä, mihin niitä kiristää. Eh, ai ei ole vai?? Pirkule, ja tänään pitäis sen kanssa saunaan mennä. Kääks, ei oo saunottu yhessä sitten uuden vuoden, joten saattaa tulla hiukkasen lisää kommenttia. Mutta joskos se ei alkais. Tahtoo kuitenkin saunaan mennä! Sauna on ihana paikka, siellä tulee lämmin ;).

Olin sitten taas ovela. Rakas ehotti eilen, että syödään tänään jotain nopeeta kuten ranskalaisia ja lihapullia (eh, rasvaa, ei tänään ole mun herkkupäivä!!). Mä vaan totesin, että vaikka. No, sitä lohilaatikkoa jäi sit onneks vielä rakkaalle täksikin päiväksi. Eka ehotin, että käykö se päivällä kotona syömässä (hee, se syö töissä, hassua mun vinkkelistä), muttei tienny. No sit ehotin, että joskos se söis sit sen tänään illalla ni mä vaikka nuudelia... Ei siis tarvi syödä mitään mässypäivän ruokaa ja lähtee sit äh-äh-ähkyssä sinne bileisiin ahdistumaan. Eli aamulla meni taas mehukeittoa, ruoaks niitä nuudeleita ja sit ei iltapalaa (minen koske niihin mässyihin siellä bileissä!). Huomenna todennäkösesti krapulapäivä, joten saa syödä herkkuja.

Muttah, minä menen pois. Ja niin, Mehkaus, kerrohan siitä mattoklubista =D. Palaan astialle...

Vastaanpas sitten, kun tuli sähköpostiin näitä ainaisia kyselyjä...

MENNEISYYS:
1. Mitä teit 6 tuntia sitten? Taisinpas olla aamukahvilla...
2. Mitä söit viimeksi? Mehukeittoa aamupurtavaksi, sokeroimatonta ja vähäkalorista luonnollisestikin =D
3. Mitä joit viimeksi?
4. Koska nauroit viimeksi kunnolla? Eilenpäs taisin... ...illalla
5. Mitä ostit viimeksi? Kahvia eilen jäähallilla
6. Missä olit, ennen kuin viimeksi tulit kotiin? Jäähallilla livekiekkoa katsomassa
7. Minkä numeron sait viime kokeestasi? Siis mä en ole käynyt koulua vuosiin... AMKissa viimenen koe oli opinnäytetyö ja siitä sain nelosen (1-5 arvosteluasteikko siis)
8. Mistä näit viimeksi unta? Uhh, töistä. Ja oli siinä jotain jostain ihmeen pitkästä rivaristakin, mutta töistä ja työkaverista. Ja itseasiassa sen työasioista... *kummastelee*
9. Kenelle puhuit viimeksi? Työkaverille partiolaisten joulukalenterista höpisin
10.Kenet näit viimeksi? Yhdelle toiselle työkaverille

NYKYHETKI:
1. Mitä sinulla on juuri päällä? Alusvaatteiden lisäksi t-paita, välihousut, sukat, villasukat, farkut ja fleecetakki
2. Mitä syöt/juot juuri? Töissähän ei syödä =D. Vesipullo on tuossa vieressä täynnä raikasta vettä, joten sitä litkin tässä vähän väliä
3. Paljonko rahaa sinulla on tällä hetkellä? Käyttörahaa todella hintsusti. Säästössä enemmän, mutta sitähän ei lasketa, koska sitä ei tuhlata
4. Millä tuulella olet juuri? Ihan jees fiilikset, iloinen kai, arskakin kun paistaa
5. Millainen sää ulkona? Aurinko siis paistaa ja on pikkupakkanen *ihanata*
6. Oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä? Elämään juu, itseeni en. Ja toisaalta kai sit se aiheuttaa sitä, että en ihan täysin tyytyväinen elämäänikään (kaikkihan vaikuttaa kaikkeen)
7. Mikä musiikki soi? Ei soi
8. Mitä sinun pitäisi olla juuri tekemässä? Mielellään polkemassa kuntopyörällä, mutta ihan aikuisten oikeesti pitäis laittaa asiakkaalle kyselyä... ...eli tehdä töitä ;)
9. Mitä sinun tekisi juuri mieli syödä/juoda? KAHVIA!! Mutta vielä puolitoista tuntia siihen...
10. Miten hiuksesi ovat juuri? Perusponnari, kuten aina
11.Oletko ihastunut? Rakastunut
12.Tietääkö ihastuksesi? Eiköhän tuo oma rakas tiedä =)

TULEVAISUUS:
Mitä aiot tänään vielä tehdä? Töitä (juu-u, ihan pian...) ja sit pitäis käydä kaupungilla ostoksilla ja kirjastossa. Tukka pitää värjätä ja jos vielä kerkeis kuntoillakin ees puolisen tuntia... Minäkö kiireinen?
2. Mitä kokeita/muita koulujuttuja sinulle on tulossa? En ole koulussa, joten ei mitään =D! Mun velvollisuudet loppuu aina työpäivän päätteeksi
3. Mitä aiot ostaa seuraavaksi? Pitää varmaan ostaa lauantaille krapularuokaan aineksia...
4. Mitä aiot tehdä tasan viikon kuluttua? Olen töissä ja varmaan poden vielä tuskaa viisurin poistosta =(
5. Entä huomenna? Töissä pitää käydä ja sit illalla kaverille saunomaan ja ottamaan vähän kuppia. Baariin?
6. Mitä odotat tulevaisuudeltasi? Onnea ja laihempaa olemusta
7. Mihin ammattiin uskot päätyväsi? Tä nykynen on kiva, varmaan näitä taloushallinnon hommia jossain muodossa, jos nyt ei suoranaisesti tätä duunia
8. Mitä uskot tekeväsi tunnin kuluttua? Alan pikkuhiljaa valua kahvitauolla päin =)
9. Kenet ihmisen luulet nyt seuraavaksi näkeväsi? Villi veikkaus, että jonkun työkavereistani. Sanotaan nyt vaikka, että M:n
10. Mitä aiot tehdä seuraavana viikonloppuna? Ryypätä, saunoa, krapuloida (lue:mässätä) ja viettää isänpäivää porukoilla ja anoppilassa

VIIME KUUN AIKANA OLETKO:
Ostanut jotakin? Siis vaikka ja mitä. Ihan päällimmäisenä kai ruokaa *kauhistuu ajatusta*
Ollut sairas? No en nuhaa kummempaa
Ollut halattavana? Viimeksi eilen illalla
Tuntenut itsesi tyhmäksi? Jatkuvasti hetkittäin
Ikävöinyt jotakuta? Rakasta ystävää on ikävä, kun se vaan lonnii kaukana täältä
Saanut kokeesta nelosen? Edelleenkin vuosia edellisestä kokeesta, joten en
Tanssinut? Ei ole tullut käytyä baarissa, joten ei ole tullut tanssittua
Leikkauttanut hiuksesi? Nöyp

OLETKO KOSKAAN:
Sanonut ''rakastan sinua''? Voi ja niin monesti
Antanut rahaa hyväntekeväisyyteen? Harvemmin, mutta tehty
Odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa? En
Livahtanut yöllä salaa ulos? Ei onneks ole tarvinnut koskaan
Katsellut yöllä tähtiä? Joo aina joskus tulee tsiikattua

TAVAT:
Kiroiletko? Päivittäin
Kokkaatko omat ruokasi? Pakkohan se on, ei sitä kukaan mukaan mun puolesta tee =). Rakkaalle ja mulle kokkaan siis, saa tehdä just niin rasvasta (lue:rasvatonta) kuin haluaa ;)
Teetkö kotitöitä? Rakkaan kanssa kimpassa
Pidätkö lihasta? Jesh
Omistatko koiran? En, mutta isillä ja äidillä on se mein resuroope, rakas kun mikä
Käytätkö rahasi viisaasti? Melkolailla ainakin. Pakko vähän vahdata, ettei jää rästejä
Pidätkö uimisesta? Olen entinen kilpauimari, joten mä rrrrrakastan uimista!
Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävälle? Joskus, mutta ennemmin mä luen sillon

Heikotusolo näin ruotsalaisuuden päivänä

Minua heikottaa aivan kamalasti. On tosi vetämätön olo, tuntuu, ettei jaksa mitään. Silti piti vääntäytyä töihin. Mutta enhän mä kipeä olekaan, joten ei voikaan olla töistä poikkeen. Tuntuu vaan, ettei millään pysy tajuissaan. Ja kyllä mä tiedän, mistä se johtuu. Jätin eilen iltapalasta pois leivän, söin vaan mehukeittoa. Eilen aamullakin söin taas vaan mehukeittoa (siis mä olen aina ollut huono syömään aamusella, mutta on vaan pakko jotain pupeltaa, että jaksaa neljään saakka), iltaruoaks sitten lohilaatikkoa ja kurkkua. Illalla ei tosiaan jaksanut syödä enempää kuin mehukeittoa. Ja tänä aamuna samaa. Oli paino jo tippunut 100 grammaa alle viime lauantaiaamun huipputuloksenkin sitten aamusella vaa'an kanssa treffatessani. Kyllä se siitä pikku hiljaa.

Mutta nyt siis kostautuu se eilinen iltapalan mitättömyys. Mutta olin jo niin kamalan poikki, etten ois kauaa ees pysyny hereillä. Kotiin liukasteltuani poljin puoli tuntia, illalla sit mentiinkin jäähallille kattomaan sitä livekiekkoa =D. Pitkästä aikaa taas oli tosi mukava käydä kattomassa. Oli jopa ihan hyvä peli, mitä nyt tuomari oli aivan pihalla koko jutusta. Mutta se on näillä leveyksillä ihan normaalia ;). Oli vaan niin pitkä peli, kun ratkasu ei tullutkaan varsinaisella peliajalla. Ja mä olin niin jäässä, vaikka harrastin taas suunnatonta kerrospukeutumista. Olin kunnon michelinukko =). Kotiin vaan ja sit tulikuumaan suihkuun. Sitpäs kello olikin jo yli puol kymmenen... Että sai taas kattoa peliä ihan koko rahan edestä. Ja ilokseen sai huomata, että pojasta oli tullut mies, se oli oppinu taklaamaan. No, sillä onkin uus nainen, joten p****ahan se on saanut =D. *pyörii lattialla naurusta kippurassa* Se on vaan yks sellanen hieman neitimäinen pelaaja... Mutta ei siitä sen enempää. Ei sit näin keskellä viikkoo ollu edes vierasjoukkueen faneja matkassa, joten ei nähny tuttuja sieltäkään suunnalta Suomea, pirkule. Pitäis jo liitossakin tietää, että ko. joukkuetta vastaan pelit olis lauantaisin, niin näkis niitä ihania ihmisiä. Mutta hulvatonta menoa joka tapauksessa ja voitto päälle, joten ei huono ilta.

Tänään on sit päivystys töissä, joten en pääse polkemaan töiden jälkeen pyörällä. Pitää kykkiä täällä toimistolla vartin yli neljään, joten rakas ottaa mut sopivasti töistä tullessaan tästä kyytiin. Saa nähä, kerkeenkö ees illalla polkasta, iih. Ah-ah-ahdistaa jo nyt, jos en ennätä! Pitäis rakkaalle käydä kattelemassa talvikenkiä, kun entiset lahoo alle =(. Ja ajattelin, että jos kävis kirjastosta kattomassa jotain unikirjaa. Olen alkanut taas näkemään jotain ihan kummia unia ja mä haluisin vähän suuntia, mitä ne tahtoo mulle sanoa... Ja sit pitäis se tukkakin värjätä. Mutta jospas meillei menis kauaa kaupungilla, ni kerkeis polkasta vähän aikaa ja sit värjätä sen tukan. Pakkopakkopakko. Ajattelin vilkasta myös, olisko siellä kirjastossa sitä Siskonmakkarat-kirjaa ja sit kenties Ihana meri... On kyllä nyt Karin Fossumin Mustat sekunnit luvun alla, alotin vasta eilen... Mutta ei mulla siinä montaa hetkee mene lukiessa, ei oo mikään paksu kirja. Ja mielenkiintonen, joten sitä jaksaa kyllä lukea piiiiiitkät pätkät aina kerrallaan. Sit vois lukasta ne sh-kirjat. Ton Siskonmakkarat mä oon jo joskus lukenu lukiossa, on aivan mielettömän hyvä. Ihana meri on mulle nimeltään tuttu, mutta ei oo koskaan tullu luettua.

Siis lukeminenhan kuuluu kanssa mun intohimoihin. Musta on ihana uppoutua kaikenlaisiin kirjoihin. Se on sellasta rentoa maailmasta hetkeks poistumista. Ja kun sitä voi tehä oikeestaan missä vaan =). Kalalla mulla on aina kirja mukana... Siis mä luen paljon, oikeestaan jatkuvasti on joku kirja meneillään. Ja kaikenlaista kirjallisuutta. Nyt kyttäilen innolla, millon tulee Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti pokkariksi. Ihan sama, onko se suomeksi vai englanniksi, kuhan tulis. Kaks ekaa ko. trilogiasta on jo kahlattu läpi (toisaalta, kun ne on suomeks, ni ois fiksua jos sen kolmannenkin sais suomenkielisenä), mutta eipä ole vielä pokkarina tuota kolmatta, ei. Ja mä en raski ittelleni ostaa noita kovakantisia kirjoja (paitsi kirppareilta), ostan vaan pokkareita yleensä. Tietysti, jos pukki tois sen mulle jouluna... Mutta kai mä maltan odottaa, siellä on mulla hyllyssä ties kuin monta vielä lukematonta kirjaa.

Mutta nyt menen parantelemaan tätä mun heikkoa oloani muiden teksteihin. Palaan astialle...

Keskiviikko

Vielä kun jaksaisi tämän päivän jälkeen herätä kahdesti aikaisin. Sitten on perjantai =). Rrrrakastan perjantaita. Tietää, että on kaksi vapaata edessä taas =D. Tänäkin aamuna olisin vaan halunnut jäädä nukkumaan, kääntää kylkeä lämpimän peiton alla. Kun huoneessakin oli niin kylmä... Äkkiä silmät ristissä kahvia tulemaan, ilman sitä mua on turha saada ulos. Ja sitten aamupisulle ja pesulle ja vaakalle. Ihan kivalta näytti taas =). Toisaalta ahdistaa joka ikinen aamu punnita ittensä, mutta on se sit kiva, kun huomaa, että paino on laskussa eikä ainakaan nousussa. Tiedän kyllä, ettei se ole kovin normaalia (mikäpä minussa niin normaalia oliskaan) punnita itteensä joka helvetin aamu... Mutta kun en ainakaan halua lihota!

Ulkona on ihan kamalan kylmä tuuli, hrr. Taas piti laittaa villikset jalkaan. Pistin ihan fleecetakin töihin päälle, joskos tuota tänään tarkenis. Eilen oli ihan kamalan kylmä siellä koulutuksessa, vaikka olin topannut vaatetta miljoonasti päälle (kerrospukeutuminen kunniaan). Onneks tää mun työhuone ei ole ihan niin kylmä kuin se koulutustila, mitä me aina käytetään. No, arvata saattaa, että mulla oli hiki, kun pääsin kotiin. Tuolla vedin toppis päällä menemään noita kamalia ylämäkiä.

Mutta olipas sitten eilen niin hyvä tuuri, että koulutus loppui jo puoli kolmeen. Pääsin sit heti lähtemään töistä (juu-u, liukuma-aika alkaa meillä muullon paitsi perjantaina 14.30, perjantaisin sit jo 13.30) ja koska ruoka oli jo edellisenä päivänä tehtyä, niin ennätin hyvästi polkee puoli tuntia pyörällä. Ja sain sen vessankin pestyä =D. Nyt siellä tuoksuu raikkaalle. Ihanataihanata. Söin taas sit siitä jauhelihakeitosta pääasiallisesti vaan pottua, lientä ja keittojuureksia, pari hassua jauhelihakökköstä. Olinpas ovela ;). Ja sit... Ah-ah-ahdistus. Teki mieli kamalasti karkkia. Ja muita herkkuja. Käytiin eka krääsäkaupassa hakemassa halpaa vessapaperia rakkaan kanssa ja teki mieli sieltä ostaa sit halpoja karkkeja. Mutta ei, minä en ota. Miks ne on aina siinä kassalla??? *murisee* Sain sit pidettyä pääni. No, sit käytiin appiukon luona ja mietin kokoajan, että me mennään vielä hakemaan täydennysostoksia Prismasta (juustoa, maitoa, makkaraa...) ja mä voin nyt lyödä läskiks koko homman - kirjaimellisesti - ja ostaa sieltä sitä karkkia. Eh, olin niin tulessa ja ahdistunut. No, kaupassa sit onneks ei ennätetty karkkiosastolle asti. Rakas meni vielä ettimään lämpömittaria ja mä surffailin lankapuolella. Meinasin sitten vielä kääntyä takas ja hakea karkkia, mutta onneks rakas lähti sit jo menemään kassalle päin ja mä en saanu suutani auki. Jäi sitten siinä hötäkässä ja ahdistuksessa ostamatta puuteri, hiuslakka ja tuoksu. Prkl, se tarkottaa, että huomenna tai perjantaina tai kenties jo tänään on ne käytävä hankkimassa. Illallakin vielä mietin, että tahtootahtootahtoo, mutta onneks kotona ei oikein ollu mitään. Ja sit polin toistamiseen pyörällä puoli tuntia, joten siitä tuli jees olo =D. Sain ahdistusta vähemmälle. Tosin illalla olis tehny mieli ottaa iltapalaksi mehukeiton lisäksi ruisleipää oikein rasvasella metukalla, mutta pidin pääni ja otin vain juustolla ja kurkulla =D!

Nyt sitten on taas hyvä olo. Mietin vain, että mitä kaikille voi ostaa joululahjaksi? Ajattelin, että jos nyt tällä viikolla saisin (siis kun en eilenkään sit neulonut loppuun sitä liiviä, pirkule) sen liivin valmiiksi, niin voisin sit alottaa itelleni ne pipot sun muut. Mietin, että kerkeisin sit vielä tehä mamille joulupakettiin pipon ja lapaset. Tykkäilisköhän se? Kun sille on niin pirun vaikee ostaa mitään. Isä on onneks jo hoidettu, mutta sit appivanhemmat... Ja rakkaan sisko... Toisillemme me ei osteta. Tai niin oli ainakin puhe, mutta mietin, että joskos sitä jotain pientä sit kuitenkin =).

Perjantaina on sit ne bileet, joten mun on tänään värjättävä toi mun pää. Siitä tulee taas tumma. Tosin on se aika tumma nytkin, mutta sellanen punavivahteinen. Ajattelin nyt laittaa ihan basic tummanruskeen. Tosin se menee aina melko mustaksi mun päässä, mutta se on sellanen just hyvä. Tänään tulis lätkääkin, niin livenä kuin telkkaristakin, mutta voi olla ettei me tänään mihkään hallille jakseta raahautua. Tai no ei sitä koskaan tiedä. Joten on polkastava pyörällä jo kun menee kotiin. Laitan eka vaan ruoan uuniin (uih, lohilaatikkoa) ja sit polkemaan.

Mutta siirryn muiden tuotoksiin. Palaan astialle...

Koulutuspäivä...

Huomenta kylmä kotikaupunki! Siis ei ole reilua, tuolla tulee alijäähtynyttä vettä ja kohta on miljoona kertaa liukkaampaa kuin eilen. Meinasin jo eilen tappaa itteni kävellessäni töistä kotiin. Ja arvaahan tuon taas, että kun on tollanen paska ilma, niin rakas joutuu taas ylitöihin =(. Mälsis.

Tänään on muuten vähän erilainen päivä taas töissä. Pitäis mennä ysiltä istumaan koulutukseen, että osaan sit tehä niitä mun uusia töitä. Toisaalta jees, ei tarvi yksinään mörnöttää työhuoneessa (...siis mähän en kooooskaaaaan mene juoruilemaan muille... eh...), mutta silti ne tilaisuudet on aina niitä perseenpuudutustilaisuuksia. Mua ei ole luotu istumaan niin kauaa yhdessä kohti ja kuuntelemaan jotain tosi selkeitä *piip*asioita. Herää kysymys, kuin ihmeessä mä olen selvinny aikanani koulusta =D. Ei siis voi tulla edes välillä tsekkailemaan nettiin kuumimpia uutisia. Tosin ne kuumimmat uutiset taitaa tällä hetkellä olla julkistetut verotiedot. EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA! Joten kai mä selviän.

Eilen oli muuten henkisesti tosi hyvä päivä. Ei mitään ahdistuksia. Tosin se voi johtua siitä, että ensin tosiaan kävelin kotiin (joka jo aiheutti mulle jalat kipeeks, kun piti vetää jotain mummokävelyä tuon liukkauden takia) ja heti sit pyöräilemään puoleks tunniks. Illalla meinasin ensin, ettei kai se ehkä ole mun mielenterveydelleni välttämätöntä polkea toista satsia, kun mentiin kyläilemään. Mutta tultiin onneks sen verran hyvissä ajoin takasin, että mä sit otinkin toisen puolituntisen session. Ja vielä vähän vaakamamboa päälle ;). Eniten ehkä tuota mielenterveyttä auttoi se, etten kamalasti syönyt. Ensin meinasin, kun rakas soitti päivällä, että menee ylitöiksi, että keitän sen jauhelihakeiton ja syön ite vaan mehukeittoa. Muttamutta, ei se sit (toisaalta onneks) joutunutkaan jäämään ylitöihin, joten pakkohan munkin oli sitä keittoa syödä. Otin vaan pottua vähän, keittojuureksia ja lientä. Lihaa ei eksynyt lautaselle juuri lainkaan. Ja annos oli tosi pieni. Mutta onneks rakas ei sanonu mitään... Tänään on sit samaa soppaa, keitin sen verran reilusti, ettei tänään taas tartte olla jotain väsäämässä. Kun ei taas tiiä, minkä aikaa siellä koulutuksessa menee. No, illalla söin sit vielä puolukoita (MÄ MUISTIN OTTAA NIITÄ SULAMAAN, hieman olen pro!!) ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Meinasin kyllä sortua munkkiin, kun anoppi niin kovasti tyrkytti kahvipöydässä, mutta pysyin kovana ja tunsin itteni taas voittajaksi.

Tänään en ennätä varmaan polkee pyörällä ennen kuin illalla =(. Tai riippuu tosiaan siitä, mihin asti se palaveri kestää. Pitää sit töistä tullessa käydä kaupasta hakemassa juustoa ja jotain leikkelettä ja mennä kotiin pesemään vessa. Voi kun mä niiiin rakastan sitä hommaa =(. Mutta sit on taas kiva, kun on siistiä ympärillä. No, kävelen kuitenkin kotia, joten ei paniikkia. Jos illalla sit tosiaan ennättäis polkea ainakin.

Selkä on taas kipee. Mä en oikeesti tajua, miten noi luut voi tulla sieltä jo esille, vaikka mä painan näin paljon! Jossain on nyt kamalasti vikaa. Ja palelee taas. Sormet on aivan jääkalikat ja ne meinaa koko ajan mennä väärille napeille... Siis piti taas laittaa pitkähihanen collegetakin alle ja villikset. Siellä koulutustilassa on meinaan törkeen kylmä. Nyt vahingosta ja viime kerrasta viisastuneena siis toppasin itteni vaatteilla. Ja sit on tietty törkeen hiki, kun vielä toppiksen laittaa tähän päälle ja lähtee hiimailemaan kotia kohti. Eli olis sama sillä pyörälläkin polkea. Toivotaan, ettei se koulutus kestä sinne kolmeen asti, niinku oli suunniteltu. Onneks mullon kuitenkin liukuva työaika, niin ei tarvi aina kykkiä jonnekin neljään. Siksi päivystyspäivät tuntuu aina niin tuskalta, kun pitää olla vartinyli neljään! Mälsis. Tykkään nimittäin tulla töihin aikasemmin ja sit vastaavasti lähtäkin aikasemmin. Kerkee tehdä sit kotonakin vaikka mitä.

Mutta saas nähä, miten kauan mä jaksan tätä laihdutusta. Tiedän kyllä olevani niin kovapäinen, etten ihan hevillä anna periksi. Mutta missä vaiheessa lyö sit kroppa jarrut päälle ja kaataa mut väsymyksen/masennuksen tai ihan vaan flunssan takia petiin. Mutta en halua. Välillä vaan tuntuu, että ehkä elämä olis helpompaa, kun antas vaan kaiken olla. Mutta mä en osaa. Koska sit mä vaan ahdistuisin, kun en viihtyis kehossani. Läski todellakin ahdistaa... Se tunne, kuinka se hyllyy ympärillä, kuinka vaatteet ahdistaa ja sit on aina kuuma =(. *kakoo kauhukuvalle* Paino ei tänään vielä ollut lauantaiaamun alimmassa (alimmassa siis pitkään aikaan, tavotteeseenhan on vielä matkaa), mutta kyllä se varmaan pian taas. En silti tunne itteeni lihavammaksi. Hassu ilmiö. Pitää kattoa, millon mä uskallan laittaa tänne painoseurantaa vai uskallanko koskaan. Ahdistaako se mua vaan lisää? Voi olla parempi, että mä vaan ilmotan sen sitten, kun tavoite on saavutettu (lue: en aivan lähitulevaisuudessa, sillä en usko sen olevan kovinkaan helppoa).

Nyt ahdistaa se, kun en ole neulonutkaan. Pitäispitäispitäis. Ja tukkakin pitäis värjätä, mielellään ennen perjantaita kun sillon on ne biletykset. Pih. Ehkä mä sit lauantaina krapulassa jaksasin vääntää kasaan sen liivin rakkaan siskolle. Tai sitten en. Pakkohan mun on se joskus lähitulevaisuudessa kuitenkin tehä. Joten vaikkastas jos tänä iltana saisi edes yhden sauman? Etenisi sekin homma ja pääsis neulomaan jotain vihdoin taas itellekin. Kuten ne lämpimämmät lapaset, pipon ja kaulaliinan. Sit lisää villiksiä (tunnustan, olen suurkuluttaja).

Ja sitten näin lopuksi shadychickille vastausta sen verran, että juu-u, ahdistaa vastailla noihin laihtumiskysymyksiin. Koska tähän vaiheeseen päästyäni musta tuntuu, että ihmiset alkaa estämään mua laihduttamasta =( *murisee*. Mutta kiitos tsempistä kuitenkin! Ja en mä luurangoksi aio laihduttaa... Mutta tulipas sekava tämänkertainen, eh. Ajatukset on yhtä sekaiset kuin postauskin, joten taidan tästä pikkuhiljaa mennä pois. Palaan astialle...

Viikonloppu meni taas liian äkkiä. Nyt taas maanantaiaamu ja istun jo työpaikalla. Tänään pitäisi alottaa uudet työt, joita en oo vielä aikasemmin tehnyt ollenkaan. Hui. Ja mun pere on kuntoutuksessa koko viikon. Kreit. Kun tietäis vaan mistä alottais =).

Juu, perjantai ja lauantai meni sit kivasti. Perjantaina tosin töissä taas iso pomo alotti tästä mun laihtumisesta. *äriseemurisee harmistuksissaan* Menin aamulla meidän aulaan, kun etin yhtä toista työkaveria päivystyslistan takia. No, se siinä sattui olemaan sitten ison pomon ja yhen toisen työkaverin kanssa. Minua taas tunnetusti paleli ja se näkyi kyllä päällekin päin. Iso pomo alkoi virnuilemaan ja mä että mitä. No, tää työkaveri ketä etin, ennätti jo lähteä pois. Pomo totes vaan, että taas sua palelee. Ja usko nyt, että se johtuu siitä, että sä olet laihtunut. KEHTAS VIELÄ KYSYÄ, ETTÄ PALJONKO!! Sanoin vaan, että paljon. Ja sit tää toinen työkaveri (joka on jo joskus aiemmin maininnut siitä, että mä olen laihtunut) otti mut haliotteeseen ja sanoi, että älä hyvä tyttö enää laihduta. Sä olet jo ihan tosi laiha. HÖH, ja paskat olen. Mutta juu, siinä sitten taas tomaattina ja pakoon... Rasittavaa tollanen.

Sain sit sillon töistä kotiin mentyä vielä kuntoiltua pyörällä ja imuroitua. Rakas joutu jäämään ylitöihin sen myräkän takia ja ruokakin sit viivästy. Olin jo aikas heikossa hapessa. No, ei sit tullu iltapalasta syötyä, kun ei tod. ollu nälkä, kun ruoka meni niin myöhäseks. Otin vain pari olutta. Ja laihispillerit =).

Lauantaina sit käytiin siellä sukuloimassa, onneks ei kukaan siellä maininnut mitään. Tosin pistin oikein ison fleecetakin päälle, ettei ainakaan mun ranka näy =(. Mä en jaksa alkaa selittämään niille, että juu, olen laihtunut, juu, en laihduta enää (...pä vissiin). Plaah. No, illalla sit mentiin kavereiden luo istumaan iltaa, saunomaan ja kaljottelemaan. Tuli sitten oltua tosi kännissä. En muista millon viimeks noin pahasti. Ja eilen sit meni homma siihen, että vaan mässytin. Kun mä en sairasta krapulaa muutoin, kun mullon vaan jatkuva nälkä!! Ja nyt perjantaina on ne toisen kaverin saunomiset ja juomiset... Pitää ottaa sen verran rauhallisesti, ettei tuu kapulaa, niin ei lauantai mene taas mässytessä. Tosin nyt on kyllä taas karkkikiintiö täynnä.

Ai niin, rakkaalle sanoin lauantaina, ku oltiin kävelemässä sinne kavereille, että painoin aamulla (siis la aamuna) X kiloa... Se sanoi, että älä laihduta enää. Sanoi, että mä olen just hyvä näin ja olen aina ollutkin. Ja totes vielä, että kohta mä olen taas sellanen luuta ja nahkaa... Kysyin, että miten niin taas? Totes vaan, että etkös sä sillon joskus ollu sellanen tosi laiha. Nii, vuosia sitten. Enkä mä ihan niin laihaksi ajatellutkaan kyllä =). Eh, meinaakohan sitä pelottaa, että kuihdunko mä kokonaan. No, en kuihdu. Niin, ja sit kaveri kysy sillon lauantaina ku mentiin saunaan, että paljonko mä olen laihtunut, kun se tosiaan jo näkyy ja paljon näkyykin. Laskin sitten sille, että X kiloa. Se ihan kauhisteli. Mä en tajua! Siis vielä iiiihan vähän vaan. Ei olis enää paljoa jäljellä. Se kai siinä sitten vaan on, että miten mä saan sen pidettyä siinä. Pitää varmaan vähän vähentää sit liikuntaa tai jotain. Kun en mä kuitenkaan varmaan enempää jaksa syödä (siis krapulapäiviä ei lasketa, se on ihan jotain mystistä). Kattoo sitten. Mutta rakkaalle en varmaan enää uskalla sanoa, mitä mä painan ellei se sit itte kysy. Tai sit sanoo, etten tiedä ja mennä vaikka vatta täynnä vaatteet päällä puntarille... En tiedä, mutta vielä on kuitenkin vähän tarkotus laihuttaa (ihan vaan että mahun niihin anoreksiajan housuihin) enkä halua, että se musta turhaan huolestuu. Pitää vaan olla reipas =).

No, eilisen jälkeen oli sit paino vähän noussut, luonnollisesti. Meinaan kun kaikkea paskaa itteensä työntää. Mutta nopeesti se palaa varmaan siihen lauantaiaamun lukemaan, kun ei tästä suurin osa ole kuin nestettä ja ylimäärästä paskaa vattassa. Mutta katsellaan, miten käy. Aamulla söin taasen mansikkamehukeittoa pikkukupillisen. Töissähän mä en tunnetusti syö mitään, käyn vaan tupakoimassa (juu, todella terveellistä). Sit illaksi ajattelin tehä jauhelihakeittoa. Ja sit iltapalaksi varmaan joko puolukoita (kun muistasin vaan ottaa sulamaan!!) ja sit leipästä. Siellois namnam ruista *drool*. Mietin, että joskos pitäisin tänään pitkän ruokatunnin ja kävisin kaupungilla käppäilemässä. Ei kyllä ole vara ostaa mitään, kun tili tulee vasta parin viikon päästä. Ja kun piti tässä kuussa uudet kakkulatkin ostaa, niin on aika köyhä olo. Mutta jos vaan kävis surffailemassa, sais tuota plussaa kellokortilta pois. On taas päässy kertymään =(. Ja sit kävellen kaupan kautta kotia (pitää ostaa keittojuureksia, kun en sit perjantaina muistanu ostaa kaupasta, ärh) ja pyöräilemään. Puoli tuntia on aikaa polkasta, ennenku pitää alkaa vääntämään keittoa. Sit jos vielä illalla jaksaa, niin olen onnellinen! Saadaan toi paino taas ryminällä alas.

Ja muistetaan sitten loppuviikosta, ettei mässyjä, niin pysyykin kivasti alhaalla =). Palaan astialle...

Lunta *aww*

Hii, sataa lunta. Tai räntäähän se on, kun ei tuota pakkasta ole, mutta silti =). Rakastan lunta! Tosin ei niin kiva kun lupasi päiväksi ihan kunnon myräkkää, niin ompas taas hauska kävellä kotiin... Urheilun kannalta =).

Ja niin, paino juoksee edelleen alaspäin. Taas tippui vuorokaudessa 900 grammaa *pomppii ilosta ja bilettää*. Hienoa! Mutta vielä tarvitaan lisää pudotusta... Mullon missio, että mä mahun niihin housuihin, mihin mahuin anoreksia-aikoinani. Tosin ne oli sillon isot. Menee ne nytkin muutoin, mutta pikkasen ahistaa, ei oo oikein kivan tuntoset jalassa. Mutta sitä kohti siis kovasti matkalla.

Pitää varmaan alkaa pikkuhiljaa rajottamaan tätä töissä bloggailua (juu-u, heti kun saan tän kirjotettua ja tsekattua parit blogit). Eilen meillä oli tietoturvainfo... Mein nörtti sit sano, että kaikesta jää jäljet ja näitä seurataan, mitä me oikein puuhataan. Lohdutteli kyllä, että sitä tietoa tulee niin paljon, ettei ne kaikkee tsekkaa, joskus tekevät pistareita. Mutta silti, siitä voi tulla muikkaria tai kenties vielä jotain muuta seurausta. Öh. Nyt ne sit suunnittelee jotain pienimuotosta palaveriakin tälle päivälle. Hitsi mä sinne voi mennä, kun mun pitää kasista kahteentoista päivystää puhelinasiakkaita. Jotain kenties tärkeääkin siellä palaverissa, kun ei ees tullu jakelulistalla, vaan ihan muutamalle mun lisäksi se viesti. Pih. Mä jään aina kaikesta kivasta pois (=kivaa, kun ei tartte kuunnella asiakkaiden marinoita ja huutoa puhelimessa. Kun ne ei vaan ymmärrä!). No, tyhmä saa olla muttei tykkimies ;).

Piti taas sit aamulla laittaa pitkähihanen collegetakin alle, että jotenkin tarkenen. Ja silti mä olen JÄÄSSÄ! Sormetkin on aivan viluletit :--o. Ja varpaat jäässä, vaikka mullon villikset taas kerran ja patteri on veivattu kaakkoon... Mä taidan sittenkin ihan oikeesti tulla kipeeks =(. Oli mulla taas eilen vähän lämpöö, mutta pyöräilin silti. Pakko oli saada, meinas tulla ahdistus. Tänään kun vielä töiden jälkeen repäsis ja sit imurois, niin ois sit ainakin hetken aikaa hyvä olo. Onneks eilen ei kuitenkaan tullu syötyä mitään ihmeellistä, ihan sitä mun normi ruokavalioo: aamulla mehukeittoo, iltaruoaks riisiä, makkarakastiketta ja kaalisalaattia (mun annokset ei onneks oo mitään järkkyjä, mahakin tulee taas nykysin niin vähästä jo ähkyyn. Joten ei tarvi paljo haalia massuun kamaa) ja sit iltapalaks mehukeittoo (hö, unohin ottaa puolukoita sulamaan, prkl) ja täysjyväsämpylä juustolla ja kurkulla. Rasvaahan mä en käytä. Ole vuosiin käyttänyt.

Pitäis tehdä kauppalistakin. Meillon tänään rakkaan kanssa kauppapäivä. Pitää taas ostaa pakkaseenkin ihan vitusti kaikkee, ettei tarvii heti olla sinne juoksemassa. Keksis vaan, mitä sitä ostais. Kanaa siellä on, ja jauhelihaa vähän... Jotain pakko keksiä. Huomenna kun ei ole sit kaupat auki, niin pitää ostaa varmaan karkkiakin jos tulee himo. Mä aina vaan ostan ja sit en vältsisti edes ite syö. Tai välillä sallin itelleni herkkupäiviä, muuten oikeesti leviää tän laihttamisen kanssa pää. Mutta tiedän, että se sit taas käynnistää tota aineenvaihduntaa ihan kivasti, joten pitääkin välillä jotain mässyä olla. Kun en mä normaalisti syö ton kummempia kun mitä oon jo tässä blogsterissani selitelly. Eli voi olla, että tulee taas viikonloppuna jotain herkuteltua. Ja jos tulee kaamee ahistus, ni en pääse ees tänne päivittään, ku ei voi kotona sillon ku rakas on kotona. Pih. Elämä on.

Mutta nyt muiden blogeihin ja sit alotetaan työnteko. Kuunnellaan siis vihasia asiakkaita. Palaan astialle...

Tippuu edelleen...

Siis se tippui eilisestä taas 700 grammaa! Mitä mussa oikein tapahtuu?? Siis vaikka mullon menkat ja niiiiiin täydellisen turvonnut ja läskitys olo, niin silti paino pudonnut eilisaamusta tuon 700 grammaa. Täh? No, jossain vaiheessa se sit mun tuurilla tulee taas takasin. Mutta ihan kiva tietysti, kun se tippuu, sitähän tässä kovasti koitetaan tehdäkin. Pudottaa painoa, u know what I mean. Maha vaan on kivasti tollanen pallo, yh =(. Mutta joskos nämä kohta jo loppuis, niin pääsis normaaliin olotilaan. Tai onko se ikinä normaali, kun on koko ajan sellanen ahistus noista mun ihroista, mutta kuitennii... Ei oo hauskaa, kun perse vuotaa. Tunnen oloni niin likaiseksi. Ja kun nämäkin on vaan kemian tuotetta, kait. Ainakin sillon muutama vuos sit ku jätin pillerit pois, niin mun menkat jäi kanssa pois...

Eilinen meni muutoinkin mukavasti. Käytiin kaverilla viemässä vähän tupperirahaa, ens perjantaina tulee sitten tilaukset =). Tilasin kivasti taas kaikkee, meni sit satanen sinne. Eh, minäkö tuhlaan?? Tilasin muutaman kipon (isompia ja sit vähän pienempiä), niitä Sambakuppeja. Sit raastimen, mihin tulee myös sormisuoja ymymym muita levyjä. Voi tehdä helposti suikkuja ja viipaleita ;). Mitäs muuta sitten... Nii, rakkaalle eväsrasia. Nytpä ei sit olekaan vara ostella mitään. Vaikka tekis mieli taas käydä ees vilkasemassa HenkkaMaukkaa ja sit OttoSuomee, mutta ei ole vara ei. Vietiin jo sit ens perjantaita varten viunat booliin, laivatuomisia...

Ja satuin sit siinä sivussa iskemään silmäni kaverin muksun (se mikään muksu se vanhempi enää ole, pirullinen teini ;) ) Demiin. Siinä oli juttua siitä, kun syöminen ahdistaa. Juuh, minä muka 'ihan mielenkiinnosta' lueskelin juttua. Kaveri tietää, että olen joskus sairastanut anoreksiaa, muttei se tiedä tästä häröilystä nyt mitään. Ei se ole edes huomannu, että mä olen laihtunu. Hih, osaan ilmeisesti ainakin joiltain ihmisiltä salata tämän. Saas nährä kuin äijän käy sit siellä saunaillassa... No, toivottavasti ei ainakaan nummeroa tee siitä, haluan laihuttaa rauhassa ilman muiden moralisointeja. No, siinä sit vähän sivusilmällä lukaisin sitä Demin juttua. Tosin tuttuahan se on, kyllä mä tiedän miksi syöminen ahdistaa. KOSKA SE LIHOTTAA!

Eilen en onneks syöny muuta, kun aamulla mustikkamehukeittoa, sit iltaruoaks hernekeittoa ja iltapalaksi puolukoita (oi nam, nä on mun ehdoton intohimo, jaksasin syödä varmaan kilon!!) ja täysjyväsämpylän juustolla ja kurkulla. Tosin eilinen kuntoilu oli kyllä jotenkin tappista. Oli ensinnäkin pitkä päivä töissä ja sit vielä kaverille. Sieltä sit yliväsyneenä kotiin, mittasin hieman lämpöö (hei, ei ollu kuumetta, joten iiiihan hyvin voi vähän urheilla) ja pyörälle. Puoli tuntia meni siinä taistellessa. Mutta tein sen, kulutin taas edes muutaman kilokalorin *tuulettaa voittajana*. Saa nähä, joko tänään kuolen sen pyörän päälle. Jospas en, pakko kuntoilla, kun en taas varmaan viikonloppuna ennätä. Ja tänään vielä pitäis syödäkin muuta kuin toi aamunen mustikkamansikkamehukeitto (hee, mustikkakeitto loppu kesken, joten piti laittaa mansikkaa sekaan, oli muuten nannaa).

Lauantaina mennään sit rakkaan sukulaisiin. Ja sinnekin syömään (öh, miks aina ja jokapaikassa tarjotaan ruokaa?). Mummu keittelee siellä mykyrokkaa *njam*. Eli siis pakko syödä. Mutta ehkä mä kestän, pakko mun on kuitenki jotain lauantainakin syödä. Eli rokkaa it is. Eipähän ite tarvi rueta kokkailemaan. En vaan sillon aamulla ennätä mitenkään pyöräillä (siis mä EN tod. nouse lauantaiaamuna aikasin, haluan joskus nukkua pitkään!) ja sit illalla varmaan mennään appiukolle saunomaan. Joten... Ehkä sunnuntaina? Mutta mukava käydä sukuloimassa siellä, rakkaan mummu on aivan ihana =). Siellei vaan kehtaa tupakoida *hmph*. Joten pitää varmaan taas käydä metässä käppäämässä. Käydä rakkaan entisen hauvan haudalla *snif*, se oli niin ihana.

Neulomaan en ole ehättänyt ja se harmittaa. Joskos tuota jo tänä iltana vaikka Housen lomassa kerkeis edes pari saumaa kuroa yhteen siitä liivistä, niin sais sen jakoon. Ja pitäis oikeesti saada sit itellekin tehtyä ne lapaset, pipo ja kaulaliina. Kun noilla kepeämmillä versioilla ei meinaa enää tareta. Tänäänkin piti töihin laittaa ihan pitkähihanen paita collgetakin alle. Ja villikset =). RRRRRakastan villasukkia! Ja silti palelee =(. Mutta jees toisaalta, kun tietää, että ehkä se läski sieltä lähtee. Ainakin vessassa saa taas ravata joka välissä. Enkä ole maanantain jälkeen ottanut nesteenpoistajaa. Enkä mä niitä yleensä suosikaan, piti vaan ma saada, että viikonlopun mässyturvotus laskee. Tonalinia napsin kyllä, ja vahvaa tottakai. Ja sit yhtä toista napsua...

Mutta täältä tähän, menen lukemaan muiden tuotokset ja sit pitäis varmaan alottaa jo työntekokin. No, onneks huomenna on perjantai =). Palaan astialle...

Ja takaisin tähän päivään...

Mahaan sattuu. Mä vihaan tätä aikaa kuusta =(. Lisäksi tekee mieli kamalasti herkkuja, pöh. Ja mä tiedän, että se johtuu näistä vitun menkoista. Vielä pitäis töissäkin jaksaa painaa muka tunti, opiskella uutta asiaa. Mutta kun ei millään huvittais. Tahtois jo kotiin ja laittamaan ruokaa, että sais jotain syötyä. Nälkä ei kyllä sinänsä ole mikään iso, mutta meinaa heikottaa. En taas tunnetusti ole aamulla nauttinut muuta kuin Valion sokeritonta mehukeittoa kupillisen verran. Ja tietysti se pakollinen kupillinen mustaa kuumaa juttua =). Ilman sitä kun ei millään lähde käyntiin.

Olin sitten laihtunut muka eilisestä kilon. SIIS MITÄ VITTUA??? Kilon? Kai tässä nyt on joku virhe. Mutta ei tietysti haittaa =). Mielelläni laihtusin vieläkin enemmän yhden vuorokauden aikana, mutta se taitaa olla joku utopistinen haave. Urheilin tietty eilen kyllä ihan kivasti, kun ensin kävelin kotiin ja sit jo päivällä polkasin puoli tuntia kuntopyörällä. Illalla sitten jaksoin vielä ihan ennalta suunnittelemattomasti hypätä fillarille ja ottaa toisen puolituntisen session. JEE!! Siis tämähän meinaa sitä, että mä selätin sen tulossa olevan flunssan (ainakin hetkellisesti) päivän aikana. Ja nenä onkin sitten sen jatkuvan niistämisen jäljiltä niiiin kipee ja punanen, että. Kaunista *jak*. Eilen ei ihme kyllä tehnyt edes kummemmin mitään ihmeellistä mieli, vaikka pöydällä oli esillä sipsejä ja suolapähkinöitä. Ja pakkasessakin olis ollut yrttivoipatonkia. Mutta ei halvata ei =). Söin kuitenkin eilen sitä maanantaista kanaperunalaatikkoa ja punakaalisalaattia. Ja sit illalla vielä mehukeittoa ja täysviljasämpylän juustolla ja kurkulla.

Öh, miten musta tuntuu, että mä syön jotenkin kamalan paljon? Mutta kun ei oikein voi syödä vähempää, kun muuten rakas alkaa ihmettelemään. Ja mä en halua huolestuttaa ketään (miten musta vois huolestua, kun mä olen läski??) tai saada muita vahtimaan mun syömisiä. Rakkaalle kuitenkin aina hehkutan, kun vaa'an lukema tippuu, se ei ole mulle ongelma. Mutta sitten mitä tapahtu eilen... Siis menin totaalisen vaikeeksi. Valitin aamulla töissä kahvihuoneessa työkaverille (siis tää immeinen on miun todella hyvä kaveri), että muapalelee aivan kamalasti. Sattui sitten iso pomo olemaan siinä kanssa. Totesin vaan, että 'miksei tässä talossa ole lämmöt päällä'. No, sit mä palelin tietysti palaverissa koko päivän, kun siinä tilassa oli vielä kylmempi. Sit vielä ihmiset halus jonkun saakelin ilmastoinnin päälle! ILMASTOINNIN!! PRKL, ulkona on melkein pakkasta ja nää haluu ilmastoinnin päälle. Ettei vaan vahingossakaan tulis liian kuuma. No värjöttelin sit koko päivän palaverissa. Kun tulin poies, tuli käytävällä samainen iso pomo vastaan. Totes vaan, että nyt mä sen tiedän. Öö mitä tiedät? Että miks sua palelee jatkuvasti. (Eh, jatkuvasti?? Kaikkiko sen huomaa, että mä jatkuvasti käyn lämmittelemässä käsiäni kuuman vesihanan alla?) Sä olet laihtunut niin valtavasti. Öh. Tässä vaiheessa mä olin niin vaikee ja kummasti tuli kuuma. Olin varmaan punanen ku tomaatti. Kreit. Selitin vaan, että eihän mulla eilenkään ollut kylmä (...pä vissiin, en vaan mainostanu sitä muille, vaikka sormet olikin taas ihan jääkalikat ja siniset). Pomo totes vaan, että vastahan sua viime viikollakin paleli monena päivänä ihan kamalasti. Alko selittää mulle siitä, kuin ihminen palelee, kun rasva palaa... Juu tiedetään, tiedetään, mutta mä en ihan oikeesti halua, että ihmiset huomaa sen! Tai toisaalta toivon, että huomaakin, mutta ei välttämättä töissä. En halua, että mua täällä aletaan kyttäämään. Varsinkin, kun mä haluan laihtua vielä useita kiloja. Haluan, ettei kukaan keskeytä mua. Että näin.

Ja sit. Tänään ilmoitti mun osastopäällikkö, että mulla saattaa ehkä sittenkin jatkua työt vuoden vaihteen jälkeen. Mutta ei voi vielä tietää. Siis mä haluan nyt tai heti varmaa tietoa siitä, että voin suunnitella mun lomat! Jos ei työt lopukaan, niin mä haluan säästää ne lomat ens kesälle tai jtn. Pih, tässä talossa taas tiedetään kaikesta niin hyvin noi asiat etukäteen, ettei koskaan voi tietää miten on kelläkin töitä. Tai no itsehän olen toinen niistä määräaikaisista, joten meitähän tämä vain koskee. Toisaalta olis siistiä, että työt jatkus, aina positiivista saada lisää kokemusta ja rahaa ennenkaikkea. Mutta sit toisaalta, kun on jo kerenny miettiä, että mitä kaikkea kivaa voi tehä sit kun on PALJON luppoaikaa... Mä varmaan käyn vastaavanlaista taistelua pian tämänkin asian kanssa kuin mitä käyn syömisteni kanssa... Saa, ei saa, saa, ei saa...

Olen niin seko. Mutta nyt menen lukemaan muiden juttuja ja kohta sitten poistunkin jo työpaikalta. Rakas tulee hakemaan =). Palaan astialle...

Mistä kaikki alkoi

Ajattelin vähän valottaa menneisyyttäni. Siis sitä mistä tämä kaikki häröily aikanaan alkoikaan.

Siis koulussa mä en koskaan ollut mikään suosittu likka. Yhdessä vaiheessa ala-asteella mua kiusattiinkin ja otin sen aikastas raskaasti. Koko luokka lukuunottamatta kahta tyttöä vihasi mua. Tai no viha on varmaan pikkasen liian voimakas sana, osaako 11-vuotiaat edes vihata niin täydellisesti... Mutta joo, olivat mua vastaan vahvasti kuitenkin. Se oli enemmänkin henkistä väkivaltaa (siispäs sitä, mikä sitten kuitenkin satuttaa enemmän), vaikka aina joskus löysin vaatteitani roskiksista ja pulpettini oli sotkettu. Ja yksinhän mä aina koulussa melkein sit olinkin. Sillon mua haukuttiin lihavaksi (siis tätä teki mua isommat tytöt) ja finninaamaksi. Lihava mä en missään tapauksessa ollut, luokan hoikimpia rimppakinttuja, finninaamainen --> kyllä. No, kiusaaminen loppui ja mä olin ok. Juttu sovittiin kaikkien kanssa eikä siitä sen enempää.

Teini-ikä meni yläasteen ihan normaalisti, sellasta angsteilua alkoholin muodossa. Koulu meni kuitenkin tosi hyvin, ainahan se on mennyt. Täydellinen perfektionisti kun olen. No, menin lukioon ja alotin sit ekalla e-pillerit. Kaverit pelotteli, että ne lihottaa. Mä tietysti panikoin. En ollut todellakaan lihava, mutta en niin laihakaan. Hoikaksi ne sanoivat. Alotin laihduttamisen siten, etten syönyt paljon mitään. Liikkunut en yhtään ja sit lopulta se jatkuva nälkä sai mut lopettamaan koko touhun. Enkä mä sit oikeasti edes lihonut.

Tuli vuosi kaksi. Katselin, kuinka ihanan hoikka eräs luokkakaverini oli. Niin kaunis, laiha ja suosittu. Minäkin halusin sitä. Syksy meni ok, joululta alkoi sitten kauhea ahdistus. Luokkakaverini vain laihtui. Hän sairastui joululta anoreksiaan. Ja minä ajattelin kanssa laihduttavani 'ihan vain hiukan, muutaman kilon'. Hiihtoloman aikaan keväällä kaikki meni hulluksi. Mä kuljin kaksi kertaa päivässä lenkillä tai salilla, jumppasin illalla kotona vatsoja ja reisilihaksia, ajattelin pakonomaisesti sitä, mitä mä saan vielä syödä. Pahimmillaan ajattelu oli sitä, kun söi omenan, tuli mieleen, että MÄ LIHON!! Piti lähteä lenkille. Ja silti mietin, että mä olen syönyt liikaa enkä ole kuluttanut kaikkea syömääni energiaa.

Koulu meni edelleen loistavasti, mutta muuten henkinen elämäni oli tosi paskaa. Kyselin toisella puolella Suomea asuvilta kavereiltani ja exältäni (siihen aikaan hän siis oli vielä nykyinen) olenko syönyt liikaa, kun olen syönyt sitä ja sitä. Ihme, ettei ne hylänneet mua, olin varmasti niiiiiin rasittava. Kunnon teini. Mutta sairas, oikeasti. Tai ei mulla ihan anoreksiaa ollut sitten kuitenkaan, alkava sellainen.

Sitten tuli alkukesä. Äiti näki mut suihkun jälkeen alusvaatteissa. Kauhistui. Pisti minut syömään. Ahdistuin, lihoin, ahdistuin ja lihoin lisää. Koskaan en tottunut isompaan muotooni, olin niin ihanan siro ja hento. Laiha. Alle viisikymmentäkiloinen. Se, mihin takaisin tässä kovasti haluan.

Monta vuotta kului siten, että mä paastosin pari päivää. Aina ajattelin, että näin mä aloitan ja sit en syö paljon mitään. Mutta tuli nälkä, tuli heikotus ja oksetus ja sitten mentiin. Söin ja söin, kuin viimeistä päivää (ja niinhän mä ajattelinkin: nyt saan syödä niin paljon kahden päivän aikana kuin jaksan ja haluan, koska tätä ja tätä ja tuota en saa enää KOSKAAN syödä).

Siitä on nyt kahdeksan vuotta kun kaikki tämä ruokahäröily vakavammin alkoi (siis siitä lukion tokasta). Viime keväänä pistin kimpsut ja kampsut yhteen rakkaan kanssa ja kesän aikaan mä melkein huomaamatta laihduin aikas reilustikin. No, mieleen tuli taas se, että vielä pari kiloa. Ja sitten alko ajatukset pyörimään siinä, että entä jos lihon. Ja taas mennään... Koko ajan mä koitan tässä päästä sinne alle viidenkymmenen. Siellä mä olin mä. En mä nytkään lihava ole (tai siis oman käsitykseni mukaan olen!!), mutta haluan silti olla laihempi. Sitten mä olen sitä mitä haluankin. Se vaan on välillä niin vaikeaa...

Mutta nyt menen koulutukseen, palaan astialle myöhemmin...

Flunssa

Ei ole reilua. Nyt se myrkyn lykkäs, nimittäin flunssaa meinaa pukata. Öh. Pää on niin jumissa! Ja palelee ihan kamalasti. Vielä pitäisi mennä koko päiväksi palaveriin istumaan, eih. Homma on pyllystä. Varmasti on taas seittemän kiloo räkää tuolla otsaontelossa, sinne se aina pakkautuu. Eli eikun niistämään ja sit on pian nenä verillä. Yhyy...

Eilinen meni sitten tosi jees kuitenkin. Vaikka meinasin sortua herkkuihin. Kävelin kotiin ja mukavasti kastuin vesisateessa (siis mistähän tämä flunssa tosiaan johtuu...). Raivon kanssa sitten kuntopyörälle ja tuli taas niin mahtis fiilis, että tajusin ettei kannata ees herkutella. Kuntoilusta saa niiiiiiin paljon paremman olon kun siitä herkkujen mättämisestä naamaan. Tosin sitäkin on pakko joskus harrastaa, muuten ei elämästä tule yhtään mitään. Pakko koittaa edes jotenkin pitää tämä pääkoppa kunnossa... Niinkun siinä suurta vahinkoa enää tulisi, vaikka vähän sekoisikin lisää ;).

En sit kuitenkaan enää illalla jaksanut kuntoilla sen enempää, polvi meinaa oikeesti tehä tenän... En tiiä mitä siihen keksisi. Mutta urheilinpas edes hetken =). Ja tänään sitten taas Metsoloita kattellessa illalla joku pidempi rutistus (ellei tämä flunssa tapa miuta sitä ennen *tsiuuuh*).

Erehdyin sitten aamulla vaakallekin, vaikka eilen taisin uhota, etten mene ennen kun ens viikolla. Plah, eipä siitä paljon sanomista. Mä vaan mietin, että näyttääkö se ihan oikein, kun mulla on kuitenkin selästä kaikki luut esillä ja silti vaaka näyttää kamalia lukemia... Pitäis käydä jossain muuallakin vaakalla kai. Ja sattuu noihin luihin taas... Kun muutenkin on toi selkä mikä on ja sit ku kaikki nikamat ponkottaa... Mutta silti pitää laihtua, läskiä on vielä reisissä ja vatsassa. Pakkopakkopakko. Haluanhaluanhaluan. Olla laiha siis.

Juu tiedän, olen hullu. Mutta silti.

Saa nähä mitä tästä päivästä tulee. Pitäis mennä porukoilla illalla käymään. Ois kyllä kaikkea muutakin puuhaa, mutta pitäähän sitä vanhuksia käydä sillon tällön moikkaamassa. Ja onhan siellä meiän koiruli =). Kun siitäkään ei tiiä, millon se kuolee... Tai ei kai se vielä ole ihan kuolemaa tekemässä, mutta on se jo niin vanha, ettei sitä koskaan oikeestaan tiedä millon se lähtee. Snif.

Pitäis neuloakin... Rakkaan siskolle olen liiviä tekemässä. Pitäisi enää kuroa siitä saumat kasaan ja sit päätellä kaikki langat. Eli edessä olis se vittumaisin vaihe. Plah. Mä rakastan neulomista, mutta noi loppuhommat on kaikista kusisimpia. Nytkin se on viikon seisonu vaan vaatehuoneessa, kun en ole saanu aikaseksi. No, joskos mä sitten ens viikonloppuna viimestään... Pääsis sit tekemään ittelle uutta lämmintä pipoa, lapasia ja sit samaan sarjaan vielä kaulaliinaa. Sit olis vielä muutamat paidat mitä pitäis neuloa =). Kyllä mä sit vuoden vaihteen jälkeen ennätän taas paremmin, kun työt loppuu. Ainakin toivottavasti ennätän =).

Toisaalta mä odotan sitä, että olen työttömänä, koska sillon mä ennätän tehdä kaikkea sitä, mitä mä rakastan --> lukea, neuloa, kattoa paaaaljon kaikkia uusia leffoja, ulkoilla, bloggailla... Kun tätä ei voi tehdä rakkaan ollessa kotona. Tai ainakaan näitä blogeja, ennemminkin sitten tota neulepuolta... Mutta sitten taas mukava kuitenkin olla töissä, kun saa rahaa =). Ja on kivat työkaverit =).

Nyt kuitenkin siirryn lukemaan muiden tuotoksia, joten palaan astialle myöhemmin.

Pääni hajoaa!

Minulla on nälkä. Mistä se tähän tuli? Normaalisti en ole työpäivän aikana havainnut nälkää... Johtunee kun on tullut vain mässättyä viikonloppu. Sillä normaalisti olen tuolla mehukeitolla pärjännyt koko päivän...

Kahviakin tekisi mieli aivan kamalasti, mutta vasta reilun tunnin päästä on kahvitunti. Ja nyt kun on nälkä, mä mietin vaan, että entä jos mä tänään saisin syödä ilman mitään rajoituksia? Mutta kun ei! PÄÄ SANOO EI! Joten turha toivoakaan mitään.

Työkaveri tarjosi karkkia ja osasin kieltäytyä. Mutta mielessä pyörii vaan, että entä jos kävisin töistä tullessani hakemassa itselle ja rakkaalle illaksi karkkia... En kuntoilisikaan tänään, mässäisin vaan. Tekisi niin kovasti mieli. Mutta mä tiedän mihin se johtaa, kokemusta on. Tulee vain kamala läskitysahdistus ja sitten olen taas tosi maassa ja tekee mieli ottaa veitsi jajaja. Joten ei. Syön vain kevyesti ja kuntoilen, siitä se painokin lähtee taas laskuun.

Ei saa pilata tätä nyt, olen kuitenkin jo laihtunut mukavasti. En halua taas siihen entiseen, mitä oli anoreksian jälkeen. En halua enää koskaan lihota ja kärsiä niitä kamalia tunteita. Koska se sattuu liikaa. Täytyy vaan jaksaa miettiä sitä, miten laiha mä olen sitten alle viidenkympin päästyäni. Ja kun miettii muutaman viikon eteenpäin, mä olen jo muutaman kilon pienempi. Hetki hetkeltä rasva sulaa vartalostani (ainakin vessassa on ravattava jatkuvasti, tosin otin aamulla nesteenpoistajan...) ja mä muutun. Muutun kohti sitä mielikuvaa, mikä mulla on itsestäni kun olin todella laiha. Sinne mä haluan takaisin =).

Mutta miksi tämä on silti niin vaikeaa?? Kun pari viikkoa jaksaisi, sitten on kaverilla bileet ja tulee varmaan krapulapäivän kunniaksi sitten herkuteltua. Mutta sitä ennen pitäisi saada mielellään se pari kiloa pois. Mitä enemmän, sen parempi. Ja kun välillä herkuttelee (lue: krapulapäivänä), niin sitten jaksaa taas laihduttaa. Käynnistyy elimistökin mukavasti uudestaan =). Että nyt tästä taas jatkamaan ja sitten kolmen tunnin päästä kuntoilemaan =). Mutta miksi nämä menkat saa mut haluamaan ihan kamalasti herkkuja!! Argh.

Palaan astialle...

Sattuu

Syömishäiriö. Se sana on mörkö. Mutta ei, ei minulla ole syömishäiriötä. Minulla on se joskus ollut. Nyt minä vain laihdutan. Siis minulla ei voi olla syömishäiriötä. Ei syömishäiriöinen laihduta, se pelkää lihovansa =).

Minä niin haluan olla pieni, kämmenelle mahtuva ja kaunis keijukainen. Haluan, että minusta pidetään huolta. Tai niinhän minusta pidetäänkin. Mutta haluan silti olla se pieni hiiri, jota kaikki katsovat kadehtien. Haluan painaa alle viisikymmentä kiloa, haluan olla heiveröinen. Mutta silti mieleltäni vahva.

Matkaa tavoitteeseen on vielä. Toivon vain, ettei tämä loppumatka ole yhtä kamalaa kuin seitsemän vuotta sitten. Minä en oikeasti halua olla anorektikko, haluan vain olla laiha. Pelkään silti pahoin, että siihen tämä on pikkuhiljaa luisumassa.

Ahdistaa vaan niin kamalasti, kun on tullut taas vaan mässättyä koko viikonloppu. Nyt sitten pitäisi taas päästä ruotuun. Ja minullehan se ruotu tarkoittaa keskittymistä urheiluun, rakkaaseen ja kevyesti syömiseen. Toivottavasti sitä viikon päästä uskaltautuu taas vaa'alle katselemaan lukemia. Ja toivottavasti se on kovasti menossa alaspäin.

Onnekseni tämä päivä on kuitenkin alkanut kevyesti: kahvia mustana ja Valion sokeritonta mehukeittoa pikkukupillinen =). Iltaruoaksi jos söisi kanaperunalaatikkoa ja punakaalisalaattia, njam =). Illalla jotain marjoja/mehukeittoa ja leipästä.

Joskos tuota jonkun verran saisi kaloreita kuluteltua, jos kävelee puolisen tuntia reippaasti ensin kotiin ja sit kun on ruoka uunissa, polkee vielä puolisen tuntia kuntopyörällä. Ja illalla uusiksi pyöräilyt =). Jos vaan polvi kestää, argh. Sekin kun on taas alkanut sattuilemaan. Pakko saada liikkua, muuten minä kuolen tähän ahdistukseen.

Tilitin muuten rakkaallekin, että mä vihaan itseäni. Oli pakkorako paljastaa. Se mietti, että onko se itse syyllinen. Mutta kun ei ole, kerroinkin sille, että tämä on vain mun omassa päässäni ja täysin sieltä lähtöisin. Toivottavasti se nyt uskoi. Pitää koittaa esittää iloisempaa ja normaalimpaa sille. Ja niinhän mä muillekin teen. Aina ei vaan kotona jaksaisi olla niin iloinen, varsinkin jos tekisi mieli tappaa itsensä.

Että tällaista minun elämääni. Blogster on vielä vaiheessa, tänne tullee muutoksia ja lisäyksiä jonkin verran. Painolaskuria voin ehkä ajatella sitten, kun ensi viikolla sinne puntarille uskaltaudun. Katsellaan nyt näin aluksi mihin tämä johtaa. Saa liittyä seuraani, mikäli mietteeni elämisen vaikeudesta kiinnostavat.