Flunssa

Ei ole reilua. Nyt se myrkyn lykkäs, nimittäin flunssaa meinaa pukata. Öh. Pää on niin jumissa! Ja palelee ihan kamalasti. Vielä pitäisi mennä koko päiväksi palaveriin istumaan, eih. Homma on pyllystä. Varmasti on taas seittemän kiloo räkää tuolla otsaontelossa, sinne se aina pakkautuu. Eli eikun niistämään ja sit on pian nenä verillä. Yhyy...

Eilinen meni sitten tosi jees kuitenkin. Vaikka meinasin sortua herkkuihin. Kävelin kotiin ja mukavasti kastuin vesisateessa (siis mistähän tämä flunssa tosiaan johtuu...). Raivon kanssa sitten kuntopyörälle ja tuli taas niin mahtis fiilis, että tajusin ettei kannata ees herkutella. Kuntoilusta saa niiiiiiin paljon paremman olon kun siitä herkkujen mättämisestä naamaan. Tosin sitäkin on pakko joskus harrastaa, muuten ei elämästä tule yhtään mitään. Pakko koittaa edes jotenkin pitää tämä pääkoppa kunnossa... Niinkun siinä suurta vahinkoa enää tulisi, vaikka vähän sekoisikin lisää ;).

En sit kuitenkaan enää illalla jaksanut kuntoilla sen enempää, polvi meinaa oikeesti tehä tenän... En tiiä mitä siihen keksisi. Mutta urheilinpas edes hetken =). Ja tänään sitten taas Metsoloita kattellessa illalla joku pidempi rutistus (ellei tämä flunssa tapa miuta sitä ennen *tsiuuuh*).

Erehdyin sitten aamulla vaakallekin, vaikka eilen taisin uhota, etten mene ennen kun ens viikolla. Plah, eipä siitä paljon sanomista. Mä vaan mietin, että näyttääkö se ihan oikein, kun mulla on kuitenkin selästä kaikki luut esillä ja silti vaaka näyttää kamalia lukemia... Pitäis käydä jossain muuallakin vaakalla kai. Ja sattuu noihin luihin taas... Kun muutenkin on toi selkä mikä on ja sit ku kaikki nikamat ponkottaa... Mutta silti pitää laihtua, läskiä on vielä reisissä ja vatsassa. Pakkopakkopakko. Haluanhaluanhaluan. Olla laiha siis.

Juu tiedän, olen hullu. Mutta silti.

Saa nähä mitä tästä päivästä tulee. Pitäis mennä porukoilla illalla käymään. Ois kyllä kaikkea muutakin puuhaa, mutta pitäähän sitä vanhuksia käydä sillon tällön moikkaamassa. Ja onhan siellä meiän koiruli =). Kun siitäkään ei tiiä, millon se kuolee... Tai ei kai se vielä ole ihan kuolemaa tekemässä, mutta on se jo niin vanha, ettei sitä koskaan oikeestaan tiedä millon se lähtee. Snif.

Pitäis neuloakin... Rakkaan siskolle olen liiviä tekemässä. Pitäisi enää kuroa siitä saumat kasaan ja sit päätellä kaikki langat. Eli edessä olis se vittumaisin vaihe. Plah. Mä rakastan neulomista, mutta noi loppuhommat on kaikista kusisimpia. Nytkin se on viikon seisonu vaan vaatehuoneessa, kun en ole saanu aikaseksi. No, joskos mä sitten ens viikonloppuna viimestään... Pääsis sit tekemään ittelle uutta lämmintä pipoa, lapasia ja sit samaan sarjaan vielä kaulaliinaa. Sit olis vielä muutamat paidat mitä pitäis neuloa =). Kyllä mä sit vuoden vaihteen jälkeen ennätän taas paremmin, kun työt loppuu. Ainakin toivottavasti ennätän =).

Toisaalta mä odotan sitä, että olen työttömänä, koska sillon mä ennätän tehdä kaikkea sitä, mitä mä rakastan --> lukea, neuloa, kattoa paaaaljon kaikkia uusia leffoja, ulkoilla, bloggailla... Kun tätä ei voi tehdä rakkaan ollessa kotona. Tai ainakaan näitä blogeja, ennemminkin sitten tota neulepuolta... Mutta sitten taas mukava kuitenkin olla töissä, kun saa rahaa =). Ja on kivat työkaverit =).

Nyt kuitenkin siirryn lukemaan muiden tuotoksia, joten palaan astialle myöhemmin.