Sattuu

Syömishäiriö. Se sana on mörkö. Mutta ei, ei minulla ole syömishäiriötä. Minulla on se joskus ollut. Nyt minä vain laihdutan. Siis minulla ei voi olla syömishäiriötä. Ei syömishäiriöinen laihduta, se pelkää lihovansa =).

Minä niin haluan olla pieni, kämmenelle mahtuva ja kaunis keijukainen. Haluan, että minusta pidetään huolta. Tai niinhän minusta pidetäänkin. Mutta haluan silti olla se pieni hiiri, jota kaikki katsovat kadehtien. Haluan painaa alle viisikymmentä kiloa, haluan olla heiveröinen. Mutta silti mieleltäni vahva.

Matkaa tavoitteeseen on vielä. Toivon vain, ettei tämä loppumatka ole yhtä kamalaa kuin seitsemän vuotta sitten. Minä en oikeasti halua olla anorektikko, haluan vain olla laiha. Pelkään silti pahoin, että siihen tämä on pikkuhiljaa luisumassa.

Ahdistaa vaan niin kamalasti, kun on tullut taas vaan mässättyä koko viikonloppu. Nyt sitten pitäisi taas päästä ruotuun. Ja minullehan se ruotu tarkoittaa keskittymistä urheiluun, rakkaaseen ja kevyesti syömiseen. Toivottavasti sitä viikon päästä uskaltautuu taas vaa'alle katselemaan lukemia. Ja toivottavasti se on kovasti menossa alaspäin.

Onnekseni tämä päivä on kuitenkin alkanut kevyesti: kahvia mustana ja Valion sokeritonta mehukeittoa pikkukupillinen =). Iltaruoaksi jos söisi kanaperunalaatikkoa ja punakaalisalaattia, njam =). Illalla jotain marjoja/mehukeittoa ja leipästä.

Joskos tuota jonkun verran saisi kaloreita kuluteltua, jos kävelee puolisen tuntia reippaasti ensin kotiin ja sit kun on ruoka uunissa, polkee vielä puolisen tuntia kuntopyörällä. Ja illalla uusiksi pyöräilyt =). Jos vaan polvi kestää, argh. Sekin kun on taas alkanut sattuilemaan. Pakko saada liikkua, muuten minä kuolen tähän ahdistukseen.

Tilitin muuten rakkaallekin, että mä vihaan itseäni. Oli pakkorako paljastaa. Se mietti, että onko se itse syyllinen. Mutta kun ei ole, kerroinkin sille, että tämä on vain mun omassa päässäni ja täysin sieltä lähtöisin. Toivottavasti se nyt uskoi. Pitää koittaa esittää iloisempaa ja normaalimpaa sille. Ja niinhän mä muillekin teen. Aina ei vaan kotona jaksaisi olla niin iloinen, varsinkin jos tekisi mieli tappaa itsensä.

Että tällaista minun elämääni. Blogster on vielä vaiheessa, tänne tullee muutoksia ja lisäyksiä jonkin verran. Painolaskuria voin ehkä ajatella sitten, kun ensi viikolla sinne puntarille uskaltaudun. Katsellaan nyt näin aluksi mihin tämä johtaa. Saa liittyä seuraani, mikäli mietteeni elämisen vaikeudesta kiinnostavat.