Pääni hajoaa!

Minulla on nälkä. Mistä se tähän tuli? Normaalisti en ole työpäivän aikana havainnut nälkää... Johtunee kun on tullut vain mässättyä viikonloppu. Sillä normaalisti olen tuolla mehukeitolla pärjännyt koko päivän...

Kahviakin tekisi mieli aivan kamalasti, mutta vasta reilun tunnin päästä on kahvitunti. Ja nyt kun on nälkä, mä mietin vaan, että entä jos mä tänään saisin syödä ilman mitään rajoituksia? Mutta kun ei! PÄÄ SANOO EI! Joten turha toivoakaan mitään.

Työkaveri tarjosi karkkia ja osasin kieltäytyä. Mutta mielessä pyörii vaan, että entä jos kävisin töistä tullessani hakemassa itselle ja rakkaalle illaksi karkkia... En kuntoilisikaan tänään, mässäisin vaan. Tekisi niin kovasti mieli. Mutta mä tiedän mihin se johtaa, kokemusta on. Tulee vain kamala läskitysahdistus ja sitten olen taas tosi maassa ja tekee mieli ottaa veitsi jajaja. Joten ei. Syön vain kevyesti ja kuntoilen, siitä se painokin lähtee taas laskuun.

Ei saa pilata tätä nyt, olen kuitenkin jo laihtunut mukavasti. En halua taas siihen entiseen, mitä oli anoreksian jälkeen. En halua enää koskaan lihota ja kärsiä niitä kamalia tunteita. Koska se sattuu liikaa. Täytyy vaan jaksaa miettiä sitä, miten laiha mä olen sitten alle viidenkympin päästyäni. Ja kun miettii muutaman viikon eteenpäin, mä olen jo muutaman kilon pienempi. Hetki hetkeltä rasva sulaa vartalostani (ainakin vessassa on ravattava jatkuvasti, tosin otin aamulla nesteenpoistajan...) ja mä muutun. Muutun kohti sitä mielikuvaa, mikä mulla on itsestäni kun olin todella laiha. Sinne mä haluan takaisin =).

Mutta miksi tämä on silti niin vaikeaa?? Kun pari viikkoa jaksaisi, sitten on kaverilla bileet ja tulee varmaan krapulapäivän kunniaksi sitten herkuteltua. Mutta sitä ennen pitäisi saada mielellään se pari kiloa pois. Mitä enemmän, sen parempi. Ja kun välillä herkuttelee (lue: krapulapäivänä), niin sitten jaksaa taas laihduttaa. Käynnistyy elimistökin mukavasti uudestaan =). Että nyt tästä taas jatkamaan ja sitten kolmen tunnin päästä kuntoilemaan =). Mutta miksi nämä menkat saa mut haluamaan ihan kamalasti herkkuja!! Argh.

Palaan astialle...