Koulutuspäivä...

Huomenta kylmä kotikaupunki! Siis ei ole reilua, tuolla tulee alijäähtynyttä vettä ja kohta on miljoona kertaa liukkaampaa kuin eilen. Meinasin jo eilen tappaa itteni kävellessäni töistä kotiin. Ja arvaahan tuon taas, että kun on tollanen paska ilma, niin rakas joutuu taas ylitöihin =(. Mälsis.

Tänään on muuten vähän erilainen päivä taas töissä. Pitäis mennä ysiltä istumaan koulutukseen, että osaan sit tehä niitä mun uusia töitä. Toisaalta jees, ei tarvi yksinään mörnöttää työhuoneessa (...siis mähän en kooooskaaaaan mene juoruilemaan muille... eh...), mutta silti ne tilaisuudet on aina niitä perseenpuudutustilaisuuksia. Mua ei ole luotu istumaan niin kauaa yhdessä kohti ja kuuntelemaan jotain tosi selkeitä *piip*asioita. Herää kysymys, kuin ihmeessä mä olen selvinny aikanani koulusta =D. Ei siis voi tulla edes välillä tsekkailemaan nettiin kuumimpia uutisia. Tosin ne kuumimmat uutiset taitaa tällä hetkellä olla julkistetut verotiedot. EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA! Joten kai mä selviän.

Eilen oli muuten henkisesti tosi hyvä päivä. Ei mitään ahdistuksia. Tosin se voi johtua siitä, että ensin tosiaan kävelin kotiin (joka jo aiheutti mulle jalat kipeeks, kun piti vetää jotain mummokävelyä tuon liukkauden takia) ja heti sit pyöräilemään puoleks tunniks. Illalla meinasin ensin, ettei kai se ehkä ole mun mielenterveydelleni välttämätöntä polkea toista satsia, kun mentiin kyläilemään. Mutta tultiin onneks sen verran hyvissä ajoin takasin, että mä sit otinkin toisen puolituntisen session. Ja vielä vähän vaakamamboa päälle ;). Eniten ehkä tuota mielenterveyttä auttoi se, etten kamalasti syönyt. Ensin meinasin, kun rakas soitti päivällä, että menee ylitöiksi, että keitän sen jauhelihakeiton ja syön ite vaan mehukeittoa. Muttamutta, ei se sit (toisaalta onneks) joutunutkaan jäämään ylitöihin, joten pakkohan munkin oli sitä keittoa syödä. Otin vaan pottua vähän, keittojuureksia ja lientä. Lihaa ei eksynyt lautaselle juuri lainkaan. Ja annos oli tosi pieni. Mutta onneks rakas ei sanonu mitään... Tänään on sit samaa soppaa, keitin sen verran reilusti, ettei tänään taas tartte olla jotain väsäämässä. Kun ei taas tiiä, minkä aikaa siellä koulutuksessa menee. No, illalla söin sit vielä puolukoita (MÄ MUISTIN OTTAA NIITÄ SULAMAAN, hieman olen pro!!) ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Meinasin kyllä sortua munkkiin, kun anoppi niin kovasti tyrkytti kahvipöydässä, mutta pysyin kovana ja tunsin itteni taas voittajaksi.

Tänään en ennätä varmaan polkee pyörällä ennen kuin illalla =(. Tai riippuu tosiaan siitä, mihin asti se palaveri kestää. Pitää sit töistä tullessa käydä kaupasta hakemassa juustoa ja jotain leikkelettä ja mennä kotiin pesemään vessa. Voi kun mä niiiin rakastan sitä hommaa =(. Mutta sit on taas kiva, kun on siistiä ympärillä. No, kävelen kuitenkin kotia, joten ei paniikkia. Jos illalla sit tosiaan ennättäis polkea ainakin.

Selkä on taas kipee. Mä en oikeesti tajua, miten noi luut voi tulla sieltä jo esille, vaikka mä painan näin paljon! Jossain on nyt kamalasti vikaa. Ja palelee taas. Sormet on aivan jääkalikat ja ne meinaa koko ajan mennä väärille napeille... Siis piti taas laittaa pitkähihanen collegetakin alle ja villikset. Siellä koulutustilassa on meinaan törkeen kylmä. Nyt vahingosta ja viime kerrasta viisastuneena siis toppasin itteni vaatteilla. Ja sit on tietty törkeen hiki, kun vielä toppiksen laittaa tähän päälle ja lähtee hiimailemaan kotia kohti. Eli olis sama sillä pyörälläkin polkea. Toivotaan, ettei se koulutus kestä sinne kolmeen asti, niinku oli suunniteltu. Onneks mullon kuitenkin liukuva työaika, niin ei tarvi aina kykkiä jonnekin neljään. Siksi päivystyspäivät tuntuu aina niin tuskalta, kun pitää olla vartinyli neljään! Mälsis. Tykkään nimittäin tulla töihin aikasemmin ja sit vastaavasti lähtäkin aikasemmin. Kerkee tehdä sit kotonakin vaikka mitä.

Mutta saas nähä, miten kauan mä jaksan tätä laihdutusta. Tiedän kyllä olevani niin kovapäinen, etten ihan hevillä anna periksi. Mutta missä vaiheessa lyö sit kroppa jarrut päälle ja kaataa mut väsymyksen/masennuksen tai ihan vaan flunssan takia petiin. Mutta en halua. Välillä vaan tuntuu, että ehkä elämä olis helpompaa, kun antas vaan kaiken olla. Mutta mä en osaa. Koska sit mä vaan ahdistuisin, kun en viihtyis kehossani. Läski todellakin ahdistaa... Se tunne, kuinka se hyllyy ympärillä, kuinka vaatteet ahdistaa ja sit on aina kuuma =(. *kakoo kauhukuvalle* Paino ei tänään vielä ollut lauantaiaamun alimmassa (alimmassa siis pitkään aikaan, tavotteeseenhan on vielä matkaa), mutta kyllä se varmaan pian taas. En silti tunne itteeni lihavammaksi. Hassu ilmiö. Pitää kattoa, millon mä uskallan laittaa tänne painoseurantaa vai uskallanko koskaan. Ahdistaako se mua vaan lisää? Voi olla parempi, että mä vaan ilmotan sen sitten, kun tavoite on saavutettu (lue: en aivan lähitulevaisuudessa, sillä en usko sen olevan kovinkaan helppoa).

Nyt ahdistaa se, kun en ole neulonutkaan. Pitäispitäispitäis. Ja tukkakin pitäis värjätä, mielellään ennen perjantaita kun sillon on ne biletykset. Pih. Ehkä mä sit lauantaina krapulassa jaksasin vääntää kasaan sen liivin rakkaan siskolle. Tai sitten en. Pakkohan mun on se joskus lähitulevaisuudessa kuitenkin tehä. Joten vaikkastas jos tänä iltana saisi edes yhden sauman? Etenisi sekin homma ja pääsis neulomaan jotain vihdoin taas itellekin. Kuten ne lämpimämmät lapaset, pipon ja kaulaliinan. Sit lisää villiksiä (tunnustan, olen suurkuluttaja).

Ja sitten näin lopuksi shadychickille vastausta sen verran, että juu-u, ahdistaa vastailla noihin laihtumiskysymyksiin. Koska tähän vaiheeseen päästyäni musta tuntuu, että ihmiset alkaa estämään mua laihduttamasta =( *murisee*. Mutta kiitos tsempistä kuitenkin! Ja en mä luurangoksi aio laihduttaa... Mutta tulipas sekava tämänkertainen, eh. Ajatukset on yhtä sekaiset kuin postauskin, joten taidan tästä pikkuhiljaa mennä pois. Palaan astialle...