Minä tein sen taas... =(

Minähän arvasin, että niin siinä käy. Että mä olen kipeä ja rakas tuo herkkuja ja mä syön. YÖKS! Vihaan itteeni tällä hetkellä niin lujaa, ettei mitään rajaa. En sitten todellakaan pystynyt eilen nousemaan pyörän päälle ja tuli herkuteltua vaan kotosalla. En edes halunnut mennä puntarille, tiedän jo muutenkin että olen läski. Ja edelleen flunssa vaivaa =(. Mutta joskos mä tänään pääsisin sit polkemaan, edes vähän, edes sen puoli tuntia. En tiedä vielä, joutuuko tässä jäämään päivystämään, kun kukaan ei ole voinut sitä vitun listaa tehdä koko viikolle... No, en jää ellei ole pakko, on sen verran nuhainen (ja läski!!) olo, että tahtoo kotiin mahollisimman pian lepäämään (lue: polkemaan pyörällä). PAKKOPAKKOPAKKO tänään, tahdon taas vaan laihtua ja olla pienenpieni. *trööööt* Hee, minä olen norsu (no hei todellakin olen, töminä käy kun tallaan ja hyllyn joka suuntaan) =D. Äänitehosteetkin toimii ;).

Muttah, nyt siis tein suunnitelman. Ostin eilen kaupasta sitä koulunäkkäriä, mitä siinä on palassa, 35 kcal. Meinasin, että aamusin mennään sillä samalla linjalla, mitä tähänkin saakka, eli mehukeittoa (tai marjoja...), sokeroimatonta luonnollisesti. Sit mitä nyt syö ruoaks, niin vähän (ja mielellään vaan jotain rehuja) ja iltapalalla marjoja/mehukeittoa ja yks näkkäripala. Juustoa kai siihen on siivu laitettava päälle, muuten mä en saa mistään tota kalsiumia, kun maitoakaan en voi käyttää. Tosin positiivista tossa maidottomuudessa on, että mähän en käytä lainkaan suklaata tai jäätelöitä ymymym. En ole käyttänyt vuosiin, kun vatta ei kestä. Enkä mä niitä oikein kaipaakaan. Aamulla en meinannut saada kyllä ees mehukeittoa alas, menetin sit yön aikana makuaistini totaalisesti tän flunssan takia. Noh, meillä on tänään kanaa ja riisiä kotona, joten voin siis hyvällä omalla tunnolla särpiä sitä vaan hiukkasen. Kun ei maistu. Mutta liikuttava olis silti... Ans kattoo kuin äijän käy.

Juu, mullahan olis pitänyt olla tänään muuten se viisurin poisto. Noh, eilen naureskelin työkaverille, että onpas sinne tosi kiva mennä, kun ei saa henkee kunnolla ees näin normisti, niin kuin sitten siellä lekurilla. Se tuumas, että joskos mä vaikka soittasin sinne, että rupeeko ne ees ottamaan sitä hammasta pois, kun on näin kaamee flunssa. Täti hammaslääkärin täti totes vaan, ettei missään nimessä. Siihen operaatioon pitää kuulema olla terve, varsinkin kun on riski, että se joudutaan leikkaamaan. Joten ei tänään legolekurille. Toisaalta jees, mä vihaan niitä tilanteita, mutta toisaalta paskempi homma. Kun edessä se on sit kuitenkin. No, sain ajan sit vasta KOLMEN KUUKAUDEN PÄÄHÄN! Ai miten niin julkiselle on jonot... Ja yksityiselle mä en mene maksamaan itteeni kipeeks (varsinkin kun olen sitä jo *nauraa omille ajatuksilleen*). No, onneks noi viisurit ei vaivaa, joten ei huolta sen puolesta.

Ja niin, mä en tajua, mikä sitä mun isoa pomoa vaivaa. Se tuli eilen tuossa käytävällä vastaan ja sano mulle, että mä häviän kohta ihan olemattomiin. Siis mitä??? Miks mun ympärillä olevat ihmiset ei näe näitä mun läskejä?? Totesin vaan, että mä mihinkään häviä =D. Eh, tuli taas tomaattiefekti. Vitsi, musta sais ilmaseks jotkun leffatehosteet, kun aina mulla on jotain ihme säätöä menossa. Nyt olen punasteleva norsu. Tosin norsuhan mä aina, mutta nyt myös äänet samaan hintaan ;). Miks tä flunssa saa mut ihan sekasin, ajatus ei juokse ja sit juttu mitä tulee, on aivan onnetonta... Noh, tietohan tuosta oli, että mä olenkin vähän hassu (ai vähän?).

Niin, ja sit se syy, miks mä oikeesti sit eilen aloin herkutteleen. Kun tuli ihan armoton vitutus kun rakas tuli töistä kotiin. Siis ei, oli ihanaa, että se tuli, rakas ei ollu se syy. Vaan sen uutiset. Se oli ite ihan käpynä ja mä sit et mikäs nyt on meininki. Totes vaan, että vituttaa. Mikä? No, joutuu ilmeisesti lähtemään ens viikolla taas reissuhommiin! Ja nyt olis keikkaa vuoden loppuun asti. Tai sillon pitäis olla se homma sit valmiina. EIH! Miks niiden pomo on niin vellihousu, että se aina laittaa samat tyypit niihin hommiin... No, toinen vaihtoehto on kuulema pakkoloma (juu ei hyvä vaihtoehto), mutta miks ei voi laittaa muita reissuun ja sit antaa rakkaan mennä jollekin täällä olevalle työmaalle. Tä on niin perseestä. No, minähän olen tunnettu siitä, että etin kaikesta aina sen positiivisen puolen. Eli jos rakas nyt siis menee sinne reissuhommiin, niin mä olen laihempi sit jouluun mennessä: mä voin laihistella ihan kunnolla. Kun eihän nyt ittelle kehtaa mitään safkaa alkaa laittamaan, niin mä vedän vaan tyyliin jotain raejuustoo ja ananasta (siis niin nami) ja sit jotain pakastevihanneksia ymymym. Olempas ovela. Mutta hienoa sinänsä siis siinäkin asiassa.

Mutta kun nyt vaan saisi taas tän painon tippumaan. (Siis mitä vittua tämä kone hommaa, latailee taas ihan yksin jotain, tökkii tosi vittumaisesti.) Meinasin, etten enää ala joka perkeleen aamu ravaamaan puntarilla, se saa mut hulluksi. Jos ottas aina kerran tai pari viikossa. Tai sit mä en pysty pitäytymään siinä, mutta koitetaan. Periaatteesahan mulle on aivan sama paljon mä painan, kunhan mä vaan olen pienenpieni ja laiha, mutta tiedän, että olen sitä vasta, kun puntari näyttää alle 50. Joten... Se siitä, ettei painolla olis väliä =D.

Joskos tä oli tässä tällä erää. Palaan astialle...