Söinsöinsöin taas

Vittu mun elämä on täyttä skeidaa. Siis eilenkin sitten söinsöin. Argh, miksi mä en osaa laihduttaa, niinku normaalit ihmiset??? Tä on rasittavaa. Ja tä saa mun pään menemään ihan sekasin. Eilen teki mieli suihkussa ottaa sakset ja viilviil. Mutta en. Koska sakset ei ollutkaan vessan kaapissa. Hmph. Joku källinyt ne sieltä. No, toisaalta positiivista. Ja enhän mä niitä voinut hakea muualta, koska rakas oli kotona. Olisin niin halunnut satuttaa itteeni, tehdä tuhoa muutoinkin kun syömällä.

Tänään on sitten kova yritys takasin raiteille. Aamu lähti normaalisti käyntiin, eli mehukeittoa kupillinen ja sit kävellen töihin. En nimittäin viittiny herättää rakasta, että olis käyny mut heittämässä. Tulipahan edes jotain hyötyliikuntaa. Ja sit menen kävellen myös kotiin. Ja nyt todellakin on pakko heti hypätä sen pyörän päälle!! Muuten tulee (okei, on jo, mutta siis pahenee) läskiahdistus. Tosin olo ei mitenkään lihava sinällään ole, siis olis tällanen varmaan, vaikken olis mitään eilen syönytkään. Vihaan ihan ilman mitään tuota mukana raahattavaa kroppaa. Ja silti mä olen ollut tän päivän ihan ankkajäässä töissä, vaikka eilen tuli syötyä ja tankattua energiaa. Mutta joskos mä silti laihtusin? Edes gramman? En ainakaan halua lihoa.

No, ei auta muu kuin yrittää edes. Jos sit huomennakin aamusella sais polkastua pyörällä. Ja rakas lähtee jo sunnuntaina taas sinne reissuilemaan, joten sit sunnuntai-iltanakin mulla on urheilua tiedossa. Ja sit joka päivä ens viikolla, kun rakas on poikessa. Ja sit mä oikeesti skarppaan ja syön vaan niitä laihisruokia. Siellä olis sitä tomaattikeittoa... Ja niitä rehuja muutenkin... Kattoo nyt miten käy, en jaksa oikein uskoa itteeni. Varsinkin kun on viikonloppu tulossa, pirskule. PAKKOPAKKOPAKKO!

Pitäis huomenna käydä vielä vähän joululahjoja kattelemassa, sitten alkas melkein olla valmista. Mutta kertokaa, mitä mä sille rakkaalle ostan! Olen ihan hukassa... Pitää oikeesti ens viikolla joku ilta raahautua sinne Prismaan ja mennä tutkailemaan ideoita. Mä oon oikeesti ihan surkee tällasessa. Niin, ens viikolla voisin laitella jotain kuvia muuten tänne niistä mun mamin joululahjatuotoksistakin. Sit pitäis valmistua. Kun toista lapasta jo väännän, sit vaan peukut niihin... Ja päättelyt... Mikä on siis kaikista rasittavinta hommaa. Sit pääsee tekemään itelle kaulaliinan loppuun ja sit jos taikajakun tekis vihdoin valmiiks. Joskos mä sit pääsisin tekemään itelle uudet villikset, sellaset pitkävartiset. Noilla neulomisilla kun sit sais pidettyä ittensä erossa ruuasta ens viikon, niin jesh.

Meinasinkin, että tästä päivästä alkaen mä olen herkkulakossa. Ruokaa mä en voi rajottaa, koska rakkaalle pitää viikonloppusin kokata ja sit on pakko itekin syödä (vahtii mua?). Mutta karkit ymymym turhat jutut. Menenkin tästä tekemään tohon sellasen, mistä näkee, että sellanen on voimassa.

Tulis jo ne laihispillerit... Olis lisämotivaatiota! Palaan astialle...