Haluan

- karkkia
- jäätelöä (jotain hyla/laktoositon/sorbetti)
- riisipiirakoita
- pasteijoita
- täytettyjä sämpylöitä (luonnollisesti majoneesia, metukkaa, juustoa, kurkkua, salaattia)
- pitsaa
- Hesen aterian

Miksi mä olen tällainen? Just poljin puoli tuntia kuntopyörällä ja mietin koko sen ajan, että kuin ihana olis SYÖDÄ! Siis syödä jotain tollasta oikein kunnon herkkumässyä. Jotain. Jotain, mitä normaalit ihmiset voi syödä ilman suurempia omantunnontuskia. Miksi mä olen tällainen? Käyn koko ajan kamppailua pääni sisällä. Haluan. Mutta en voi. Haluisin niin olla normaali, syödä tollasia herkkuja sillon tällön, ajattelematta, että millon mä oon viimeks syöny niitä. Ja ajattelematta sitä, miten paska olo on sit jälkeenpäin, jos sorrun. Ja ilman niitä tuskia, mitä mä pääni sisällä käyn sen jälkeen, kun olen sortunut. Käyn niitä, vaikka olisinkin antanut luvan itselleni. Koska en mä olisi kuollut ilman niitä, olisin pärjännyt. Miksimiksimiksi!

En ole vielä syönyt aamun jälkeen. En tiedä haluanko. Kun en tiedä, mitä söisin. Kaikki mainokset tunkee jotain herkkualeja. Konvehteja, jäätelöä, riisipiirakoita, subin patonkeja... Haluan niin vaan kuolla pois. Tai haluan, että rakas tulee, sillon mä en saa näitä jakomielitaistelukohtauksia. Haluan repiä hiukseni irti päästä, kun en osaa päättää mitään. Olen sairas.

Menen nyt lyömään päätäni seinään. Tuntuu, että olisi sama sortua, jossain vaiheessa se on edessä kuitenkin. Palaan astialle...