Herkkulakko saavutti päätöksensä

Yhh, söin viikonloppuna karkkia. Muutenkin tuli syötyä paljon. Ahdistaa.

Onneksi tämä päivä alkoi taas hyvin. Nousin ennen viittä ja hyppäsin pyörälle. 45 minsaa tahkottuna ja lisäksi puolisen tuntia reippailua töihin. Alas saanut mehukeittoa. Mutta olo on silti sotanorsumainen. Pakko nyt ihan tosissaan repästä ja päästä sen vaakalukeman kanssa sinne jonnekin todella alas. Mutta joskos se taas tästä, rakas on vielä tämän viikon reissuhommissa, joten mä saan syödä ihan omia turvaruokia vain =).

Perjantaina piti vetää känni päälle. Ja tulikin sit oltua melkosessa tuiskeessa. Mä en enää edes viunaa kestä kuten ennen. Höh. Aikoinaan oltiin kyllä sit rakkaan kanssa kotona, kun kaveri meni nukkumaan ja mua sit alkoi tympästä ja väsyttää kanssa. Ukot vaan keskenänsä lärisivät miesten juttuja. Mutta kiva ilta oli silti. Tosin meinasin sit kaverille möläyttää tästä jutusta. Onneks sen nuorempi mukula tuli sit siihen, niin jäi koko juttu väliin. Saattoihan se kyllä hieman ihmetellä, että mitä mä siinä eka herkistelin ja sit juttu loppui kuin seinään ennenkuin alkoikaan... Noh, selitellään sit joskus kännin piikkiin, jos on tarpeen.

Nyt ei muuta tällä erää, tosin flunssa ei vieläkään hellitä. Mutta kun nostaisi nyt edes kunnolla sitä kuumetta, taas eilen illalla lämpöilin, muttei sit aamulla taaskaan mitään. Paitsi tukkonen olo. Pirskule. Mutta, mä menen muiden posteihin. Pysyn jotenkin kartalla =). Joskos tässä joku kerta saisin itsestäni irti vähän enemmän kerrottavaa. Välillä vaan tuntuu, ettei siihen ole energiaa, kun miettii jatkuvasti vaan laihtumista ja itseinhoa... Tää oikeesti alkaa viedä multa voimat. Mutta vielä kun hetken jaksaisi...

Palaan astialle...