Morkkis

Yhh, nyt on paska fiilis eilisen herkuttelun jäljiltä. Tuossa justiinsa heräilin, kello näyttää piakkoin puolta kahdeksaa. Otin kahvia ja nyt koitan sit päästä tästä morkkiksesta eroon.

Noh, joskos se hoituu sillä, että mä tästä tovin kuluttua hyppään pyörälle ja hikoilen mielellään sen 45 minsaa. Sit mietin, että oliskos sitä pitänyt kävästä kaupungilla, jos sieltä vaikka jotain alekirjoja... Jotkus housut pitäisi kyllä kanssa, pitää kattoa jaksanko mä läskeineni lähteä mihinkään vaatekauppoihin tömistelemään. Illalla jos menisi kaverin luona käymään.

Mutta mutta, joka tapauksessa selvillä on nyt, että mä EN herkuttele. Tuli niin fyysisesti paha olo, oikeen ruokakrapula. Örk. Tänään ajattelin mennä vain mehukeitolla, Lämmin Kuppi -keitolla ja sit kenties ottaa yhden Ehrmannin... Pitäis vaan katella, että oiskos niitä Cottifrutteja tuossa lähikaupassa... Mutta kuitenkin, turvaruoilla mennään. En nimittäin todellakaan halua sellasta pahaa oloa, mitä oli eilen. Toivon, että mä maaliskuun loppuun menessä viimestään olen tavoitteessani. Ja sit kun vain sais sen painon pidettyä siinä, lihomatta ja laihtumatta. Tosin varmaan käy niin, etten mä ole koskaan tyytyväinen ja näen itseni edelleen läskinä ja vaan laihdutan jajaja. Mutta pakko jotain tehdä nyt, mä en ole yhtä tän kehon kanssa...

Nyt aamutupakalle, sit muiden blogeihin hetkeks ja sit pyöräilemään. Palaan astialle...

Minullapas on tänään läskipäivä ;)

Ajattelin syödä tänään ihan kunnolla ja jotain herkkua. Tekee mieli niin pirusti. Ja tiedän, että jos mä en tänään syö, niin sit se on edessä huomenna tai ylihuomenna. Joten sama ottaa se nyt. Olen kaiken lisäksi huomisen ja torstain lomalla, joten sit kerkee kyllä päiväsaikaan kuntoilla kaiken sen paskaläskin pois. Hii, näin teen.

Toisaalta ahdistaa jo etukäteen, että syön jotain herkkua. Mutta joskos mä en yhteen kertaan keikkaa? Lihon kyllä miljoonakiloiseksi, mutta joskos ne sit lähtis pian poikkeenkin? Ans kattoo nyt... Mutta näillä mennään, nyt on palattava töihin.

Palaan astialle...

Herkkulakko saavutti päätöksensä

Yhh, söin viikonloppuna karkkia. Muutenkin tuli syötyä paljon. Ahdistaa.

Onneksi tämä päivä alkoi taas hyvin. Nousin ennen viittä ja hyppäsin pyörälle. 45 minsaa tahkottuna ja lisäksi puolisen tuntia reippailua töihin. Alas saanut mehukeittoa. Mutta olo on silti sotanorsumainen. Pakko nyt ihan tosissaan repästä ja päästä sen vaakalukeman kanssa sinne jonnekin todella alas. Mutta joskos se taas tästä, rakas on vielä tämän viikon reissuhommissa, joten mä saan syödä ihan omia turvaruokia vain =).

Perjantaina piti vetää känni päälle. Ja tulikin sit oltua melkosessa tuiskeessa. Mä en enää edes viunaa kestä kuten ennen. Höh. Aikoinaan oltiin kyllä sit rakkaan kanssa kotona, kun kaveri meni nukkumaan ja mua sit alkoi tympästä ja väsyttää kanssa. Ukot vaan keskenänsä lärisivät miesten juttuja. Mutta kiva ilta oli silti. Tosin meinasin sit kaverille möläyttää tästä jutusta. Onneks sen nuorempi mukula tuli sit siihen, niin jäi koko juttu väliin. Saattoihan se kyllä hieman ihmetellä, että mitä mä siinä eka herkistelin ja sit juttu loppui kuin seinään ennenkuin alkoikaan... Noh, selitellään sit joskus kännin piikkiin, jos on tarpeen.

Nyt ei muuta tällä erää, tosin flunssa ei vieläkään hellitä. Mutta kun nostaisi nyt edes kunnolla sitä kuumetta, taas eilen illalla lämpöilin, muttei sit aamulla taaskaan mitään. Paitsi tukkonen olo. Pirskule. Mutta, mä menen muiden posteihin. Pysyn jotenkin kartalla =). Joskos tässä joku kerta saisin itsestäni irti vähän enemmän kerrottavaa. Välillä vaan tuntuu, ettei siihen ole energiaa, kun miettii jatkuvasti vaan laihtumista ja itseinhoa... Tää oikeesti alkaa viedä multa voimat. Mutta vielä kun hetken jaksaisi...

Palaan astialle...

Mitä mä oikein ajattelen!!

Siis meinasin eilen tehdä jotain peruuttamatonta. Illalla nukkumaan mennessä mulla oli hiukan hassuja tuntemuksia, meinas huipata ihan pötköllään ja sit pisti rintaan. Ajattelin siinä tätä sairasta elämääni ja mietin, että sanon rakkaalle jotain. Tuli yhtäkkinen halu kertoa kaikki, pyytää apua. Ajattelin, että sitten helpottaisi. Mutta onneksi tulin järkiini (tai no ei kai nyt voi sanoa, että järkiini, mutta eniveis). Tajusin, etten mä halua apua, en vielä. En ole tarpeeksi laiha. Mä mitään apua tällasena ihrakasana saisikaan. Laittasivat mut vaan jonnekin fatcampille. Pih.

Haluan edelleenkin siis laihtua, siihen tulokseen olen tullut. En silti edelleenkään tiedä, onko tämä nyt sitten pirun vai enkelin ääni. Mutta tähän suuntaan haluan vahvasti edetä. En kestä katsoa itseäni. Olen ruma ja lihava. Ahdistun. Haluan pakoon. Mutta entäs kun laihdun? Tiedän, ettei se riitä. Tiedän, että näen itseni aina vaan lihavampana. Lihon sitä mukaa kun laihdun =D. Hienoa. Tilannettani kuvaavat ehkä parhaiten seuraavat sanat:

Kun mikään ei riitä
Otin kaiken
Pääsin todellisuutta pakoon
Tahdon jäädä tähän sänkyyn tänä sumuisena aamuna

Kun mikään ei riitä
Otin kaiken
Nyt palautan itseni uneen
Tahdon jäädä tähän sänkyyn tänä sumuisena aamuna

Mutta hyvää viikonloppua kaikille, hajoilen taas viikonlopun. Onneksi saa edes olla rakkaan kanssa. Palaan astialle...

Sairaana

Olen pitänyt lomaa blogista. Ei ole yksinkertaisesti vaan jaksanut eikä töissäkään ehtinyt. Kamala kiire koko ajan nykysin! Nyt oon tosin asiakaspalvelussa eikä ole asiakkaita jonossa, joten jotain kuulumisen poikasta ehtii tännekin laitella.

Olen siis kipeänä nyt. Ollut jo tapaninpäivästä. Tämä tauti on paska, ei tule edes kunnolla sairaaksi. Välillä kuumeilen pienesti ja on tosi paska olo ja sit taas ei ole lämpöä ja ihan ok olo. Nuhaa jatkuvasti, pää täynnä räkää. Ei kiva. Nyt on melkein viikon verran taas ollut joka ilta lämpöä, muttei sit aamulla. Joten eikun töihin vaan. Ja illalla taas paska olo. Yhh. Olin mä tosin viime viikolla kaks päivää saikulla, muttei tämä mihinkään helpottanut. Ei jaksais enää, veto on aivan poikessa.

Muttamutta, olen taas miettinyt tätä elämääni. Olallani istuu kaksi heppua. Toinen sanoo, että elä normaalia elämää, älä laihduta enempää. Toinen on sitä mieltä, että eikun paino alaspäin vaan ja hirveä rajoitus päälle. Kun nyt vaan tietäisi kumpi on enkeli ja kumpi on piru, niin tietäisi sitten kumpaa neuvoa noudattaa. Päässä myllertää. Elimistökin on alkanut mennä kivasti sekaisin. Aamulla poljin taas kuntopyörällä (tiedän, sairaana ei sais kuntoilla, mutta muuten tulee saatananmoinen ahdistus!!!) ja otti ihan oikeesti rinnasta. Pisti tosi ikävästi. Meinasi tulla kuolema siinä pyörällä. Mutta sitkeesti puoli tuntia kirjaimellisesti kidutin itteeni. Välillä mulle tulee rytmihäiriöitä. Ehh, terve minä. Niitä kun ei aikasemmin samassa mittakaavassa ole ollut. Ja välillä ihan tuntuu, että pyörtyy... Jeesh, hyvin mä hoidan tän elämän.

Mutta muiden blogeihin, mä en osaa nyt tätä... Pitää miettiä vissiin lisää elämäänsä. Palaan astialle...

-20

Siis ihanaa kun on oikea talvi!! Parit viime vuodet on ollu sellasia semitalvia, ettei oikein ole lunta eikä pakkasta. Nyt sitten on jo muutaman päivän ollut todellakin KUNNOLLA pakkasta, niinku talvella pitää ollakin =D. Ihanata!!

Viikonloppu meni miten kuten. Flunssa meinaa painaa päälle, mutta kuumetta ei oikein irtoa. Koko viime viikon kärvistelin puoli kuntosena töissä, välillä oli kuumetta, muttei sit koskaan aamulla. Viikonloppunakin lämpöilin, mutta onneks sain lauantaiaamuna polkastua 45 minsaa pyörällä ennen paskaa oloa. Eilen ei sit ollu lainkaan kuumetta tai lämpöä, mutta urheilu oli kyllä tappista. Siis eka kävin kävelemässä tuolla ihanassa ilmassa reippaasti puolisen tuntia ja sillon jo tuntu, että kurkkuun ottaa. Aattelin, että se tuosta pakkasesta vaan... No, sit lämpimikseni hyppäsin pari tuntia myöhemmin pyörälle ja jaksoin kärvistellen vain 18 minsaa. Tuntu, että pulssi on vähintäänkin miljoona ellei kaks, jopa kolme ja henkee ei saanu. Tä nuha on vittumainen. Koko ajan on tosi paska olo, muttei kuumetta. Ja mullei sit luonto anna jäädä kotiin sairastamaan, joten täällä taas koitan sinnitellä. No, onneks huominen on vapaata.

Perjantaina herkuteltiin rakkaan kanssa (kun ei sit toi herkkulakkokaan ala kun tänään vasta). Paino ei silti ole noussut, laskussa se on... Weird. Lauantai ja eilinen meni sit muuten (jos sitä semikuntoista urheilua ei lasketa) mukavasti. Eilen jäi syömisetkin sit vähän vähille, kun leipää ja mehukeittoa meni vaan. Leipää pari palasta juustolla ja kupillinen mehukeittoa. Mutta ei maistunut. Tänään sit aamusella taas mehukeittoa (JA ON PAKKO MAINOSTAA TÄSSÄ VÄLISSÄ: VALION VADELMAPERSIKKA ON NIIIIIN UNELMA!!!) ja illalla teen varmaan hernekeittoa.

Niin, rakas taas sit huomenillalla lähtee reissuamaan. Muttei kai sillä enää pitkästi pitäis tuota urakkaa olla. Saa nähdä, mihin se sit menee... Kun ei vissiin kovin paljoa ole noita töitä. Mutta onneks sillon lomiakin pitämättä, joten ei se ainakaan pakkolomalle ihan heti joudu. Toivottavasti aikanaan.

Mutta tällasta tällä erää, nyt menen keskustelemaan muiden kanssa päivystyksistä (mä EN suostu täksi päiväksi, olen niin poikki ja kipeä kuitenkin). Palaan astialle...

Luuseri mikä luuseri

Paska minä. Siis ei pidä luottaa siihen, että krapulassa kykenee olemaan ilman herkkuja. Olen huono ja luuseri. Muoksin sitten itseni aloittamaan tuon herkkulakon uusiksi vasta maanantaina eli 5.1. alkaen. Joskos viikon alusta sit onnistuis? Paska fiilis. Todella!! Ahdistun. Olen läskiläski. Nyt on oikeesti pakko ryhdistäytyä!

En osaa nyt ajatella mitään, eikä tekstiä tule. Palaan astialle...